Roolipeliharrastus on pitkälti pelinjohtajien varassa, vaikka nykyään pelinjohtajattomiakin pelejä on runsaasti saatavilla. Pelinjohtajan tehtäväkuvaan ei nimittäin perinteisesti kuulu vain pelinvetäminen vaan myös peliporukan kokoaminen sekä pelipäivien & -paikkojen järjestäminen.
Niinpä tuumin, että kysytäänpä pelinjohtamisuransa alkupäässä olevilta harrastajilta, millaista se on. Miten joku päätyy pelinjohtajaksi ja miten löytää oman tapansa johtaa peliä?
Marraskuun puheenaiheita olivat seksuaalisten teemojen käsittely roolipeleissä, Dungeons & Dragons -pelin suosion ansiokkuus ja peliarviot.
Esittelin syyskuussa Joonas Laakson keräämän kyselyaineiston tuloksia, joista kävi ilmi, mitä roolipelejä skenessämme pelataan eniten.
Olen aikaisemmin tutkinut samaa asiaa toisentyyppisissä kyselyissä (ks. artikkeli), joten koitan nyt yhdistää näitä tietoja toisiinsa. Aikaisempien tulosten kuva siis hieman tarkentuu, vaikka edelleen kyse on likiarvoista.
Tulevista tapahtumista seuraavien kuukausien aikana ja käynnissä olevasta kotimaisen roolipelin joukkorahoituskampanjasta.
Tuoreessa kotimaista pöytäroolipelikulttuuria luotaavassa Seikkailuja ja sankareita -artikkelikokoelmassa suomenruotsalainen roolipeliskene ohitetaan lyhyellä maininnalla. Roolipeliseura Eloria juhlistaa kuitenkin tänä vuonna jo 15-vuotista taivaltaan, joten päätin vähän kysellä heiltä toisen kotimaisen kielen roolipelikulttuurista. Kävi ilmi, että Eloria pyrkii kaatamaan kielimuuria ja panostaa juniorityöhön.
Haastatteluun vastasi yhdistyksen nykyinen tiedottaja Anders Karls.