Roolipelivuosi 2017

Edesmennyt vuosi on taputeltu, mutta vielä on hyvä vilkaista peruutuspeiliin ja muistella, mitä kaikkea viime vuonna ropeskenessämme oikein tapahtuikaan.

Siivompaa pelikulttuuria

Pelilauta-foorumi suljettiin lopullisesti alkuvuodesta, joten skenekeskustelujen ainoaksi isommaksi väyläksi jäivät Facebookin ryhmät Roolipelaajien Suomi ja Suomi Larp. Jäsenmäärä kasvoi reippaasti varsinkin Roolipelaajien Suomi -ryhmässä ja loppuvuotta kohden tämä näkyi myös keskustelujen selvänä lisääntymisenä: Kun alkuvuodesta yli 25 kommenttia saaneita viestiketjuja kertyi noin kymmenen kuukautta kohti, loppuvuodesta niitä oli jo yli kaksinkertainen määrä.

Vuonna 2016 keskusteluissa tuli esille, miten monet naiset ovat joutuneet kohtaamaan skenessämme häirintää ja vähättelyä. Viime vuonna keskustelua jatkettiin aiheen tiimoilta etenkin Suomi Larp -ryhmässä, jossa puhuttiin paljon häirinnän kitkemisestä larpeista ja vähemmistöjen paremmasta huomioimisesta. Niina Niskasen tekemä Turvallisempaa larppausta: häirinnän vastainen materiaalipaketti palkittiin Ropeconissa Vuoden peliteko -palkinnolla (ks. esittely Ropeconin blogissa). Lisää vettä myllyyn toivat lokakuussa Twitter-kampanja Me too ja elokuvatuottaja Harvey Weinsteiniin kohdistuvat seksirikosepäilykset. Seksuaalinen häirintä nousi tärkeäksi puheenaiheeksi valtakulttuurin puolella, eikä ongelma valitettavast ole tuntematon roolipelikulttuurinkaan kohdalla. Muutamat aika tunnetutkin kansainvälisen skenen vaikuttajat ryvettyivät syytöksissä ja osa menetti pestinsä. Samanlaisia ikäviä paljastuksia tapahtui myös mm. Magic: the Gathering -korttipeliskenessä.

Inklusiivisuus ei saanut kotimaisissa verkkokeskusteluissa varauksetonta hyväksyntää, eikä myöskään sen täsmällisiä toteuttamiskeinoja saatu selville. Kyseessä on kuitenkin selvästi asia, jota ei ropekulttuurissa voinut jättää huomiotta. Nähtäväksi jää, onko näillä keskusteluilla pidempiaikaisia vaikutuksia skeneemme.

Ruotsalaiset tekevät vaikutuksen

EnWorldin äänestyksessä, jossa annettiin liki 5000 ääntä, vuoden 2017 odotetuimpien pelien kärkijoukoissa oli neljä ruotsalaisten tekemää peliä (Coriolis, Kult: Divinity Lost, Tales from the Loop ja Trudvang Chronicles). Innokas odotus kertoo ennakkosuosiosta, mutta se näkyi konkreettisesti ENnies-palkintoja jaettaessa: Nils Hintzen ja Tomas Härenstamin kirjoittama Tales from the Loop kahmi parhaan pelin, miljöön, kuvituksen, kirjoituksen ja vuoden tuotteen palkinnot.

Ruotsalaisten pelisuunnittelijoiden menestys ei jäänyt tähän, vaan myös uusien pelien joukkorahoituskampanjat menestyivät mainiosti. Viime vuonna 20 eniten joukkorahoitusta saaneen roolipelin joukossa on neljä naapurimaan ropetuotetta (ks. koko lista). Näistä parhaan tuloksen teki Fria Ligan -firman Forbidden Lands -peli, joka keräsi n. 3400 tukijalta yhteensä yli 2,8 miljoonaa kruunua (n. 290 000 euroa).

Ruotsalaisen pelisuunnittelun viimeaikaisen voittokulun syyt lienevät moninaiset: Modiphius Entertainment on vahva julkaisijakumppani kansainvälisillä markkinoilla, ruotsalaisella pelisuunnittelulla ja ropekulttuurilla on pitkät juuret sekä suurta yleisöä houkuttelevat kovat tuotantoarvot ja sopivasti omaperäiset pelit. Mutant: Year Zero -pelin systeemiä on käytetty monessa muussa Fria Ligan -firman julkaisussa, mutta eivät kaikki menestyneet ruotsi-pelit pyöri samalla pelijärjestelmällä. Voi olla, että ensimmäisten pelien menestys on avannut tien muillekin. Ruotsalaisilla roolipeleillä on hyvä maine.

Skene kulkee satavuotisjuhlista huolimatta

Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlan kunniaksi Suomi 100 -hankkeen tiimoilta järjestettiin vuoden aikana tuhansia erilaisia tapahtumia, projekteja ja tempaisuja. Ennakoin vuoden alussa, että juhlavuosi saattaisi hyvinkin näkyä myös erilaisina roolipelaamiseen liittyvinä tapahtumina ja julkaisuina. Toisin kuitenkin kävi: tiettävästi asia jäi skenessämme kokonaan noteeraamatta (Mike Pohjolan peliromaani ei lopulta ehtinyt julkaisuun ennen vuodenvaihdetta). Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että roolipelaaminen olisi saanut mediassa aiempaa vähemmän näkyvyyttä. Pelisuunnittelija Miska Fredmania haastateltiin Helsingin Sanomiin Sotakarjut-roolipelin julkaisemisen tiimoilta ja Mike Pohjola tuotti YLE Puhe -radiokanavalle Taikapiiri-nimisen ohjelmasarjan pelaamisesta.

Erilaisia pelitapahtumia järjestettiin edellisvuosien tapaan runsaasti. Kokonaan uusina joukkoon liittyivät kuntavaalien alla järjestetty Vaalicon sekä freeform-peleihin keskittyvä Wähäcon. Hieman harmillisesti muutamat isommat tapahtumat kärsivät kävijöiden puutteesta. Ropeconin viimevuotinen reilu 4000 kävijää on toki hyvä luku, mutta vuoden 2016 samanlaisten lukujen jälkeen tiedotettiin kustannuspaineista ja pääsylippujen hinnankorotuksista (ks. Ropeconin blogi). Tracon Hitpoint -tapahtuma puolestaan järjestettiin vuonna 2017 Tampere-talossa kasvavan kävijämäärän toivossa, mutta tämä jäi haaveeksi. Tänä vuonna kyseistä tapahtumaa ei järjestettäne lainkaan, joskin syynä on ilmeisesti pääjärjestäjän puuttuminen kuin järjestävän tahon rahojen loppuminen.

Vuoden 2017 kotimaiset roolipelitapahtumat

• TalviMaracon Oulussa 3.-5.2.
• Valocon Jyväskylässä 11.-12.2.
• Tracon Hitpoint Tampereella 4.-5.3.
• Luminyrkki Porissa 25.3.
• Vaalicon Helsingissä 6.4.
• Hypecon Hyvinkäällä 13.5.
• Ropecon Helsingissä 28.-30.7.
• Tracon Tampereella 8.-10.9.
• SyysMaracon Oulussa 6.-8.10.
• X-con Mikkelissä 27.-29.10.
• Wähäcon Muuramessa 10.-12.11.
• Pathfinder Frostbite 10.-12.11.

Alkuvuodesta tiedossa oli kuusi työn alla olevaa pelijulkaisuprojektia, joista neljä pääsi viime vuoden aikana maaliin. Suurin julkaisusuma oli perinteiden mukaisesti Ropecon-tapahtumassa, jossa julkaistiinkin neljä varsinaista sääntökirjaa ja useita lähdeteoksia. Julkaisujen kokonaismäärä nousee tänäkin vuonna kiitettäviin lukuihin, eivätkä perinteiset painotuotteet ole vieläkään joutuneet luovuttamaan asemaansa sähköisille aineistoille.

Vuoden 2017 kotimaiset roolipelijulkaisut (karkeasti ottaen ilmestymisjärjestyksessä)

• Tommi Brander (toim.): SLVLzine #2 (artikkelikokoelma OSR-D&D:sta)
• Bret James Stewart (julk. D-oom Products): A Pipeful of Trouble PDF (OSR-D&D-skenaario)
• Patrick Stuart (julk. Lamentations of the Flame Princess): Veins of the Earth (luolastolähdeteos OSR-D&D:lle)
• James Raggi: Vaginas Are Magic! (taikuuslähdeteos OSR-D&D:lle)
• Miska Fredman: Sotakarjut (sotascifipeli)
• Tuomo Laine: Seikkailijoiden kilta (fantasiaseikkailupeli)
• Petteri Hannila: Tales of Entropy (tarinapeli)
• Rami Sihvo et al: Rajakatse-roolipeli (fantasiaseikkailupeli)
• Risto Hieta: Pirkan polku (valitse-oma-seikkailusi -pelikirja)
• Ville Vuorela: Kirottu kirja (Borvaria-lähdeteos Praedor-roolipeliin)
• Ville Vuorela: Praedor-seikkailukortit (Borvaria-lisäosa Praedor-roolipeliin)
• Miska Fredman: Ksenoprotokolla (seikkailulisäosa Sotakarjut-peliin)
• Matti Järvinen (toim.): Kylmä tuuli Sartarin yllä #3 (Glorantha-lähdeteos)
• Artur Gajewski: Little Book of Little Adventures PDF (miniluolastokokoelma)
• Mikko Kallio: The Flooded Cathedral (seikkailupolkuskenaario Ruins of the Azlant -kampanjaan)

Ulkomaan skene

Aiemmin mainittua häirintäongelmaa lukuunottamatta kansainvälisessä skenessä ei vuonna 2016 tapahtunut suurempia mullistuksia. Dungeons & Dragons myy edelleen mahtavasti ja verkkopelaamisen suosio jatkaa kasvuaan. D&D-pelaamisen verkkotyökaluja tarjoava D&D Beyond on otettu hyvin vastaan, vaikka vastaanvankaltainen palvelu on toki ollut olemassa pelin aikaisempienkin versioiden kohdalla.

Fanien kotitekoisen D&D-materiaalin julkaisemiseen tarkoitettu Dungeon Masters Guild on saanut useita seuraajia. DriveThruRPG-verkkokaupasta löytyy samanlaiset julkaisu- ja myyntipaikat mm. 7th Sea, Traveller, World of Darkness ja Call of Cthulhu -peleille. Kolumnisti Shannon Appelcline kutsuu tätä vuoden tapahtumia summaavassa artikkelissaan pelaajamateriaalin (Player Content) vyöryksi ja näkee asian kahdelta kannalta. Toisaalta kyse on materiaalin tuottamisen tasavertaistumisesta, kun kuka tahansa voi julkaista sitä lempipeliinsä. Toisaalta hän ymmärtää myös huolen ammattimaisen pelijulkaisemisen puolesta. Tätähän voi katsella myös pelimateriaalin tuottamisen ulkoistamisen näkökulmasta, kun pelit saavat lisämateriaalia ilman että pelifirmojen tarvitsee tuottaa sitä (ks. Wizards of the Coastin Guild Adept -projekti).

Appelcline noteerasi myös klassikoiden uusintajulkaisutrendin jatkuvan edelleen. Kansainvälistymisen myötä kyse ei kuitenkaan ole pelkästään 1970- ja 1980-luvun jenkkipeleistä, vaan myös ulkomaisista klassikkopeleistä. Viime vuonna menestyineistä ruotsalaispeleistäkin moni on julkaistu alunperin jo vuosikymmeniä sitten. Myös Saksassa elää vahva paikallisskene, josta Ulisses Spiele -firma saattaa tuoda tulevina vuosina erinäisiä hedelmiä myös englanninkielisen yleisön iloksi.