Press "Enter" to skip to content

Projektirahoitusta Ropecon ry:ltä

Ropecon ry tarjoaa edellisvuosien tapaan rahallista avutusta “harrastuskenttää aktivoivalle, kehittävälle ja uudistavalle ei-kaupallisessa toiminnalle, puhutaanpa sitten julkaisusta, palvelusta, innovaatiosta tai tapahtumasta”. Hakuajat ja -ohjeet Ropeconin blogista.

Ropecon on ilmeisesti uusinut verkkosivujaan sittemmin, mutta muistelisin nähneeni, että rahaa on ollut edellisvuosina jaossa useita tuhansia euroja. Summa on pienentynyt viime vuosina, mutta eipä sitä rahaakaan ole jaettu koko potin edestä. Luulisin tämän johtuvan tukihakemusten vähäisyydestä eikä niinkään huonoista hakemuksista. Jos oma projekti on rahoituksesta kiinni, niin yhdistykseltä luulisi heltiävän rahaa. Muistikuvieni mukaan rahaa olivat saaneet mm. tapahtumat, elopelit ja pelijulkaisut (Roudan maa ja Kätyrin osa) eli ihan skenen perusrahareiät. Tiedä sitten, että tuetaanko noita vielä – blogauksen mukaan yhdistys kun ei rupea “kustantajaksi”. Kokeilemallahan se selviää, kun eihän siinä mitään menetäkään.

Rahan saamiseksi pitää tehdä jälkiraportointia ja pitää ohjelmaa Ropeconissa, mutta näitä tuskin voi pitää hidasteina. Jälkiraportointi auttaa toimijaa itseään pohtimaan projektin onnistumista. Ohjelmanumero taas on ilmaista markkinointia.

Tukirahaa tuntuu nykyään olevan tyrkyllä niin paljon, että näkisin olevan melkein ideologinen valinta, että haluaako olla todella omakustannelinjalla vai kulttuuritukien varassa. Sikäli kun tiedän, niin Ville Vuorela (Praedor, Stalker) ja Miska Fredman (Heimot, ENOC) tekevät omalla rahalla kun taas Tuoviset (Kätyrin osa, Piruja miehiksi, Menneisyyden varjot, Vuoren velho, Parhaaseen katseluaikaan) ja Juhana Pettersson & Mike Pohjola (Ikuisuuden laakso, Itran kaupunki) käyttävät kulttuuritukia.

5 Comments

  1. Eero Tuovinen Eero Tuovinen 01.03.2010

    Korjaan, että Kätyrin osa ei saanut vuonna 2004 Ropeconilta rahaa (emmekä ole sen jälkeen hakeneetkaan). Esteeksi kävi muistaakseni ihan tuo ei-kaupallisuuden vaatimus, joka julkaisutoiminnan tapauksessa muotoutui Ropecon-yhdistyksen käytännössä niin, että he eivät antaisi rahaa pelien julkaisemiseen, vaan ainoastaan toimisivat itse kustantajana, jos joku sellaista kaipaisi. (Ehkä kokivat liian vaikeaksi arvioida rahan tarvetta ja käyttötarkoitusta muuten?) Näin tekivätkin nimenomaan Roudan maan osalta, Ropeconhan julkaisi sen; meille se ei käynyt, ei niinkään ison kaupallisuuden vuoksi, vaan koska pidin pöllinä ajatusta siitä, että kustannusprosessn toteuttaisi yhdistys, jolla ei ole erityistä asiantuntemusta tai motivaatiota asiaan. Aika jännä, jos Ropecon-yhdistys on nyttemmin luopunut tuosta kustantajana toimimisesta.

    Sikäli kuin käsitän, niin tuo tukiasia ei ole kotimaisille suunnittelijoille niinkään ideologinen kysymys, vaan toimintatapa- ja tottumuskysymys. Apurahojen hakeminenkaan ei ole ihan triviaalia puuhaa, siinä tarvitsee jonkin verran taustatietoa, vaivannäköä ja röyhkeyttä, joten siihen voi olla kynnystä ruveta ihan noin vain. Ehkä ideologiaa voisi nähdä siinä, miten ihminen suhtautuu roolipelaamiseen kulttuurina – apurahojahan tuntuvat hakevan vain sellaiset tyypit, jotka muutenkin kokevat roolipelaamisen arvokkaaksi kulttuuritoiminnaksi, jota kuuluu kohdella samoin kuin muitakin kulttuurin muotoja. Jos ei tähän usko, niin vähän paha on rehellistä hakemusta kirjoittaa. Olisin huomaavinani, että sellaisia “me olemme paskaa tynnyrin pohjalla” -itseruoskintoja näkee enemmän sitten niiden aktiivien kynästä, jotka eivät apurahoja hae. Vähän pieni ryhmä toki minkään tilastollisten johtopäätösten tekemiseksi.

    Muuten kyllä siis samaa mieltä Samin kanssa – mitään syytä näitä avustuksia, kuten muitakaan, ei ole jättää hakematta. Ei sitä saa jos ei pyydäkään.

  2. Nuurori Nuurori 01.03.2010

    En pidä mitenkään epäeettisenä apurahan hakemista, jos joku semmoista tyrkyttää, ja ymmärrän kyllä perustelut niiden jakamisenkin puolesta (tarkoitus tukea harrastustoimintaa).

    Suhtaudun kumminkin varauksella tälläiseen tukitoimintaan. Ensinnäkin, jostain se raha kuitenkin on poissa, niin miksi sitten esim Ropecon maksattaa kävijöillään näitä tukia? Toiseksi, jokaisen tukieuron takana on minuutti byrokratiaa, josta kukaan nyt ei taatusti saa mitään, ellei satu sitten ruokkimaan jonkun komitea-haukan turhamaisuutta. Kolmanneksi, hyvät projektit eivät muutenkaan koskaan kaadu rahaan, mutta pahimmillaan tuen saaminen saattaa viedä tekijän keskittymisen itse tekemisestä johonkin turhaan säätöön, tai aiheuttaa muunlaisia komplikaatioita, esimerkiksi Eeron esittämässä tilanteessa, jossa Ropecon olisikin toiminut kustantajana ja sitten kämminyt jotain.

    Sellaisella varauksella tähän vuodatukseeni pitää kuitenkin suhtautua, että koko talouteni olemassaolo perustuu tukijärjestelmälle…

  3. Sami Koponen Sami Koponen Post author | 01.03.2010

    En siis tarkoita, että tukiasia olisi nykyisille kotimaisille pelisuunnittelijoille ideologinen kysymys, vaan että koska nykyään voi jo vähän valita, että miten projektinsa rahoittaa, niin uusille suunnittelijoille se on (tai voi olla) ideologinen kysymys. En siis usko, että naavaparrat poikkeaisivat tottumuksistaan, mutta tulokkaat voivat tehdä valintoja. Samoin nykyiset kuluttajat voivat äänestää rahoillaan, että millaista pelikulttuuria tukevat.

    Omasta puolestani olen vähän sillä kannalla, että kulttuuria ei pitäisi rakentaa tukirahojen varaan. Jos kotimainen roolipelikulttuurimme on vaikkapa niin pientä, ettei se pysty tukemaan muita kuin mikrojulkaisuja, niin sitten täytyy tyytyä mikrojulkaisukulttuuriin. Kulttuurin tulee sopeutua yleisöönsä eikä niin päin, että ylläpidetään kulttuuria yleisön ulkopuolelta tulevalla tukirahalla. Kuten Nuurori tuossa vähän vihjaa, niin minäkin ymmärrän, että tekijänsä taskusta tuleva raha “puhtaampaa” kuin yhteiskunnan kassasta kaivettu.

    Mutta eiväthän nämä asiat täysin mustavalkoisia ole. Ihan validi argumentti on sekin, että tukiraha on vapaa yleisön pyyteistä. Tai että laadukkaita pelijulkaisuita voidaan tehdä vain tukirahalla, niin ettei tekijä joudu syömään hernekeittoa pari kuukautta julkaisemisen jälkeen. Lisäksi näen vähän eroa siinä, että millaista tuotetta on julkaisemassa. Esimerkiksi jos (toivoakseni) päädyn joskus kirjoittamaan kotimaisen roolipelikulttuurin historiikkia, niin haen kyllä tukirahaa. Yhtäläisen ylväästi Efemeros #3 tulee olemaan omakustanne.

  4. mikepohjola mikepohjola 08.03.2010

    Eipä Suomessa kauhean paljon olisi esimerkiksi kirjalllisuutta tai elokuvaa, jos kulttuuria ei saisi rakentaa tukirahojen varaan 🙂 Siinä mielessä en oikein ymmärrä, miksi juuri roolipelejä ei saisi näin tehdä.

    Sellainen korjaus, että ainakin bloginsa mukaan Ville Vuorela on hakenut ja saanut apurahoja kirjoittamiseensa, tosin voi olla, että ne menivät Praedor-novellikokoelmaan Vanha koira, eivätkä roolipeleihin. Ikuisuuden laakso taas ei toistaiseksi ole saanut apurahoja.

    Lisäksi vielä Nuurorille, että todella usein hyvät projektit kaatuvat rahan puutteeseen. Maailman paras roolipeli pöytälaatikossa ei paljon lohduta, jos ei ole varaa taittaa, kuvittaa, painaa, markkinoida ja levittää sitä niin, että se löytää edes pienen yleisön. Ja se taas maksaa rahaa.

  5. Nuurori Nuurori 08.03.2010

    En tosiaankaan nää, miksei roolipelejä vois rinnastaa mihin tahansa tuettuun taiteenlajiin, tai vaikka urheiluun, josta ei kai sen enempää 😉

    Mike on varmasti siinä oikeassa, että hyviä projekteja on kaatunut rahan puutteen vuoksi, mutta tottakai kaikki kaatuu rahanpuutteeseen, jos lähdetään oletuksesta, ettei mitään järkevää voi tehdä vapaaehtoispohjalta. Uskon useimmissa tapauksissa rahan puutteen kaataneen ennenkaikkea motivaation, koska aito halu, tai suorastaan vimma tehdä on ehdoton edellytys, että jotain vapaaehtoispohjalta syntyy. (tai sitte se on helppoo ja nopeeta ku lumen luominen jumalalle)

    Maailman parasta pöytälaatikkopeliä voi muuten mennä katsomaan osoitteeseen space-jerusalem.com
    Se on maksanut sen domainin verran rahaa, mutta olen toki valmis heittämään parikymppiä omaan projektiini. Jos laskettaisiin tunnit, tää olis kymmenien tuhansien eurojen projekti. Me emme maksa taitosta, kuvituksesta, painatuksesta, markkinoinnista tai levityksistä, koska meidän ei tarvitse. On tultava toimeen ilman niitä resursseja, joita ei kuitenkaan ole saatavilla, ja tingittävä. Siksi meillä ei ole painotuotetta, graafikkona Googlen Image Search niminen intialainen kaveri (ihme työajat), eikä varsinkaan rahahuolia 🙂

    JOS meillä olis rahaa, meillä olis painotuote, kunnolliset webbisivut, ehkä jopa jotain markkinointiakin, sekä tietysti ne rahahuolet.

    Mutta mun tarkoitus ei suinkaan ole dissata niitä jotka tekee rahasta, eikä varsinkaan niitä jotka tekee roolipelejä, kunhan vaan pysyy rehellisenä itselleen. Mä vaan nään, ettei se ole aina ihan helppoa, eikä se raha ainakaan auta asiaa.

Leave a Reply to Eero Tuovinen Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.