Press "Enter" to skip to content

Dungeon Masters Guild: talonsäännöt käyttöön

Alkuvuoden kovin uutinen ulkomaisen ropeskenen osalta lienee Wizards of the Coast -firman Dungeon Masters Guild. Sen myötä kuka tahansa saa kirjoittaa tunnetuimpaan Dungeons & Dragons -roolipelimaailmaan sijoittuvaa 5. laitoksen materiaalia, kunhan vain julkaisee materiaalinsa WotC:n ylläpitämän Dungeons Masters Guildin kautta. Näen tässä jatkoa firman aiemmalle ulkoistamis- ja joukkoistamisprosesseille.

OGL, SRD, DMG

Dungeons & Dragons on heittämällä suosituin roolipeli, joten on luontevaa, että moni haluaisi julkaista kotipeleissään tai työpöytänsä ääressä kehittämäänsä pelimateriaalia. Haasteena ovat kuitenkin Yhdysvaltojen tekijänoikeuslait, joiden nojalla D&D:n omistava Wizards of the Coast vahtii tuotemerkkiensä immateriaalioikeuksia. Asiaa helpottamaan WotC julkaisi jo vuonna 2000 D&D:n silloisen version sääntöjen ydinosat System Reference Document -tekstinä (SRD). Ajatus siis oli, että jos kirjoittaja operoi SRD:n puitteissa, hän saattoi olla varma siitä, ettei hän rikkonut tekijänoikeuslakeja. Open Gaming Licence (OGL) oli tekijän suostumus siihen, että hän toimi näillä säännöillä. (Vähän kattavamman selonteon aiheesta voi lukea tästä ENWorldin artikkelista.)

2000-luvun alkupuolella tämä johti hurjaan määrään roolipelijulkaisuja, jotka kaikki perustuivat Dungeons & Dragons -pelin sääntöihin SRD:n karsitussa muodossa. d20-systeemistä, kuten D&D:n sääntöjen perusversiota nimitettiin, tuli hetkeksi eräänlainen roolipelisääntöjen standardi. Pathfinder -roolipeli syntyi tältä samalta pohjalta, joten osaltaan voi väittää, että tuo buumi jatkuu edelleen, vaikka D&D:n virallisen pelin säännöt ovatkin sittemmin uudistuneet (4. ja 5. laitos) ja monia muitakin suosittuja roolipelisysteemejä on julkaistu.

SRD:n ajatuksena oli erottaa sääntömekaniikka D&D:n varsinaisesta pelimiljööstä. Oikeudet D&D:sta tuttuihin hirviöihin, henkilöihin ja kampanjamaailmojen sisältöihin pysyivät WotC:n hyppysissä. Dungeon Masters Guildin myötä tilanne on kuitenkin muuttunut, sillä nyt myös Forgotten Realms -kampanjamaailman sisällöt ovat vapaata riistaa. Pelaajat saavat siis kirjoittaa 5. laitoksen säännöillä vaikkapa seikkailuita, jotka sijoittuvat pimeähaltijoiden asuttamaan Menzoberranzaniin tai kehitellä Forgotten Realmsin jumalien suomia piirteitä (feats), joilla voi tuunata hahmoaan mieleisekseen. Keskeinen ehto tosin on, että näin tehtyä roolipelimateriaalia ei saa julkaista missään muualla kuin WotC:n asialle pyhittämässä verkkokaupassa.

Kuka tästä hyötyy?

Pelimateriaalin kirjoittajalle Dungeon Masters Guild antaa paitsi vapaat kädet Forgotten Realms -materiaaliin, myös tehokkaasti keskitetyn kauppapaikan. Omatekoisen roolipelimateriaalin heikoin lenkki on aina ollut levitys ja näkyvyyden saaminen: harva löytää netin syövereistä sitä yksittäistä kotisivua, jossa joku on julkaissut omatekoisen skenaarionsa. Koska Dungeon Masters Guild on yhdistetty WotC:n hallinnoiman muun D&D-materiaalin myyntipaikan kanssa, on se varsin tehokas paikka hankkia näkyvyyttä omalle työlleen. Tuotteen myyntituloista 50% menee palvelun tarjoavien WotC:n ja OneBookShelfin taskuun, mikä on enemmän kuin OneBookShelfin muissa palveluissa (30 %), mutta keskitetty kauppapaikka kompensoi tätä mukavasti. Roolipelejä harrastuksenaan kirjoittava kaveri kun elää kuitenkin saamastaan palautteesta ja sen ensimmäinen edellytys on näkyvyyden saaminen.

Pelimateriaalien käyttäjille Dungeon Masters Guild tarjoaa tietysti valtavan määrän uutta materiaalia, tällä hetkellä noin 750 myyntiartikkelia. Enää pelaajat eivät ole WotC:n julkaisutahdin kahlehtimia, vaan voivat käydä katselemassa mitä muut harrastajat ovat tehneet. Keskitetty kauppapaikka palvelee heitäkin, sillä enää ei tarvitse lanata nettiä laidasta laitaan löytääkseen lempipeliinsä sopivaa materiaalia. Materiaalin määrä ei tosin ole ainoa autuaaksi tekevä seikka, sillä laadukkaat tai itselle tärkeät tuotteet voivat hukkua materiaalinpaljouden joukkoon. Kuluttajien omat arvioinnit, myyntisuosikit ja erilaiset tagit auttavat osansa, mutta materiaalin monimuotoisuuden vuoksi muitakin hakukeinoja tarvittaisiin.

Wizards of the Coast -firmalle tämä on oivallinen keino ottaa fanit mukaan pelinkehitykseen ja materiaalintuotantoon. Roolipelien myyntilukuja katsottaessa skenaariot ja muut lisämateriaalit myyvät aina heikommin kuin emopelit ja ovat siksi taloudellisesti riskialttiimpeja tuotteita. Nyt WotC voi jättää vaivannäön fanien kontolle ja kerätä vain myyntivoittoja parhaiten kaupaksi käyvistä tuotteista. Samalla he näkevät ketkä tuottavat sellaista materiaalia, joka vetoaa faneihin ja voivat palkata heitä tekemään jotain suurempia freelancer-kirjoitustehtäviä.

Rahanarvoisia tuotemerkkejä

Dungeon Masters Guild on kiinnostava avaus siitäkin syystä, että WotC suhtautui pitkään torjuvasti e-materiaaliin ja fanien osallistumiseen. Pathfinder-roolipeliä julkaiseva Paizo oli aivan eri linjoilla: perussääntökirjaa myytiin halpana e-kirjaversiona ja vuosittainen RPG Superstar -kisa on tarjonnut faneille mahdollisuuden osoittaa omat kykynsä pelisuunnittelijoina.

Viime vuosina WotC on kuitenkin lähtenyt siitä, että roolipelikirjat ovat mitättömiä tuotemerkin arvoon verrattuna. Yhä enenevissä määrin rahat pyritään käärimään lisenssisopimusten ja rojaltien kautta, jolloin varsinainen sisällöntuotanto jää yhteistyökumppaneille (Kobold Press ja Green Ronin Publishing). WotC:n väen tarvitsee vain keskittyä pitämään langat (ja sopimukset) käsissään, mikä on johtanut siihen, että viime vuosina työntekijämärää on supistettu. Tämä puolestaan on näkynyt uusien julkaisujen määrän kutistumisessa emoyhtiön sisällä samaan aikaan kun kolmannen osapuolen toimijat ovat puskeneet tavaraa markkinoille. Kärjistän havainnollistamisen vuoksi: WotC:n työntekijät eivät ole pelisuunnittelijoita vaan brändihaltijoita. Pidän tätä ihan nokkelana suunnitelmana, joka hyödyntää nimenomaan roolipelikulttuurille ominaista tee-se-itse -meininkiä. Ei joku digipelistudio voisi samalla tavalla luottaa siihen, että fanit huolehtivat pelisuunnittelusta heidän puolestaan. Tilannehan ei kuitenkaan toistaiseksi ole se, että WotC:n oma väki istuisi tekemättä mitään, vaan pikemminkin sellainen, että tuotantoputkesta ovat pudonneet pois ne esoteerisia pikkuseikkoja käsittelevät lähdeteokset ja tilalle ovat tulleet harvat mutta laadukkaat tuotteet.

Kaikkiaan Dungeon Masters Guildin avaus on eräänlainen koekierros, kuten WotC:n roolipelipuolen vastaavien haastattelusta ilmenee. Jos suunnitelma osoittautuu menestykseksi, muitakin D&D:n virallisia kampanjamaailmoita voidaan avata fanien käsittelylle. Projekti selvästi kehittyy edetessään, joten jäämme seuraamaan mitä seuraavaksi tapahtuu.

Be First to Comment

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.