Mike Shea toteutti loka-marraskuussa verkkokyselyn, jossa hän selvitti Dungeons & Dragons -roolipelin 5. laitoksen pelinjohtajien pelivalmisteluja. Hän sai kyselyynsä 6600 vastausta, joten ihan mitättömästä työstä ei ole kyse.
Kirjoittelin omia havaintojani Shean tuloksista, mutta alkuperäislähteistä kiinnostuneille koko tutkimus analyyseineen löytyy tästä linkistä.
Tutkimuksen kritiikkiä
Shea laittoi kyselylinkkiä useisiin eri D&D-aiheisiin verkkoyhteisöihin niin Google+, Reddit- kuin Facebook-palvelussakin. Hänellä ei kuitenkaan ilmeisesti ole tietoa miltä suunnalta kyselyyn vastaajat tulivat, joten epäselväksi jää miten edustava otos on kyseessä. En tiedä, miten erikoistuneita eri foorumien käyttäjäkunnat ovat, mutta sillä voi olla vaikutuksensa. Samalla tavalla kyselyssä ei ilmeisesti selvitetty vastaajien asuinpaikkaa, vaikka kysymys paikallisessa pelikaupassa pelaamisesta riippuu osaltaan siitä onko kyselyyn vastaajan lähettyvillä pelikauppaa.
Vastaaminen kysymyksiin pelikertojen tiheydestä tai niihin kuluvasta valmistautumisajasta edellyttää, että harrastamisen pitää olla kohtuullisen säännöllistä. Voin hyvin kuvitella, että varsinkin valmisteluajassa saattaa olla isojakin heittoja esimerkiksi ennen ensimmäistä pelikertaa ja kampanjan puolivälin paikkeilla. Tutkimuksesta saadut luvut epäilemättä edustavat vastaajien arvioita keskimääräisyyksistä, mutta epäselväksi jää miten hyvin ne vastaavat todellista ajankäyttöä.
Samaan tapaan muutamat pelitapaan liittyvät kysymykset olisivat ilmeisesti vaatineet yksittäisten vaihtoehtojen valitsemisen lisäksi “molemmat”-tyyppisiä vaihtoehtoja. Kysely itsessään ei ole enää nähtävillä, mutta esimerkiksi kysymykseen valmismateriaalin käytöstä monella harrastajalla ei välttämättä ole yksiselittäistä vastausta – varsinkaan kun valmismateriaaliakin voi käyttää monella eri tavalla, mm. oman luomistyön innoittajana.
Shea itse selittää, että pitäytyminen tiukkoihin vaihtoehtoihin auttaa hahmottamaan pelinjohtajien tyyli- ja toimintatapojen eroja, mutta mönkäänhän tämä menee, jos ne erot johtuvat ainoastaan kyselystä eivätkä todellisuudessa olevista eroista. Toisin sanoen, D&D:n tuoreimman laitoksen pelaaminen voi olla yhdenkin pelinjohtajan kohdalla niin monimuotoista, ettei tällainen kysely tee sille oikeutta. Nämä ongelmat eivät siis Shean tutkimuksen tuloksia turhiksi, vaan lähinnä on hyvä muistaa, että todellinen harrastuskenttä on todennäköisesti monimuotoisempi kuin mitä tuloksista voisi päätellä.
Kiinnostavia tuloksia
Kyselyyn vastaajista 69 % vetää peliä 2-4 kertaa kuussa ja 23 % korkeintaan kerran kuussa (ks. diagrammi). Valtaosa kyselyyn vastaajista on siis verrattain aktiivisia harrastajia. Pelikerrat kestävät pääsääntöisesti 3-4 tuntia; vastaajista reilu viidennes pelaa vähintään kuuden tunnin mittaisia pelikertoja (ks. diagrammi).
Kun kyselyn vastauksia korreloidaan, tästä taulukosta käy ilmi että harvemmin pelaavat vetävät niitä pidempiä, vähintään kuuden tunnin mittaisia pelikertoja. Käy järkeen, että jos väki on tottunut pelaamaan puoli päivää kestäviä pelikertoja, ei niiden järjestäminen onnistu kovin tiheästi. Pelipaikkojen suhteen taas lyhyet, 2-3 tunnin mittaiset pelikerrat näyttäisivät tämän taulukon mukaan sijoittuvan usein paikalliseen pelikauppaan. Tämäkin on uskottava tulos, koska Wizards of the Coast julkaisee valmiskampanjaa, johon kuuluu sekä miniskenuja (D&D Encounters) että vähän pidempiä seikkailuita (D&D Expeditions).
Itse pidän yhtenä yllättävimpänä tuloksena sitä, että yli puolet vastaajista sijoittaa pelinsä pääosin omaan pelimaailmaansa (55 % vastaajista) ja tekee itse vetämänsä seikkailut (64 % vastaajista). Olisin odottanut, että valmismateriaalilla olisi keskeisempi rooli D&D:n uusimman version pelaamisessa. Vaikka Wizards of the Coast ei itse olekaan julkaissut merkittävän paljon valmiskenaarioita, on epävirallisempaa materiaalia kuitenkin tarjolla paljon Dungeon Masters Guildissa.
Harvemmin kuin kerran kuukaudessa peliä vetävät pelinjohtajat näyttävät käyttävän useammin omatekemää pelimaailmaa (ks. taulukko), omia seikkailuita (ks. taulukko) ja valmistelevan pelikertoja pitkään (ks. taulukko). Äkkiseltään siis näyttäisi, että tällaiset pelinjohtajat ovat verrattain etäällä D&D:n pelaamisen perinteistä. Tästä kielii sekin, että harvoin pelaavat tyypit eivät ole innostuneet taistelukartasta (ks. taulukko). Ehkä tällaisille pelinjohtajille D&D:n säätöjärjestelmän käyttäminen on enemmän jonkinlainen tottumus ja se toimii lähinnä oman luomistyön ponnahduslautana.
Valmismateriaalin ja pelivalmistelujen välinen korrelaatio näyttää äkkiseltään oudolta (ks. tämä ja tämä): toisaalta omaa pelimaailmaa valmistellaan pisimpään, toisten vastaajien mukaan taas se ei vaadi valmisteluja lainkaan. Virallisessa pelimaailmassa Forgotten Realmsissa pelaaminen puolestaan edellyttää useimmiten lyhyitä valmisteluita. Lienee niin, että kotikutoisen pelimaailman kehittäminen on joko itsessään osa harrastusta (jolloin se vie paljon valmisteluaikaa) tai sitten jonkinlainen luonnos, jossa pelihahmot voivat seikkailla (jolloin valmisteluaikaa ei tarvita lainkaan). Forgotten Realmsiin sijoittuvat pelit puolestaan perustuvat valmismateriaaliin, jolloin valmisteluaikaa tarvitaan aina materiaaliin tutustumista varten.
Shean analyysejä
Michael Shea on kirjoittanut lähdeteoksen The Lazy Dungeon Master, jossa hän antaa neuvoja etukäteisvalmisteluista laistamiseen. Hänellä on siis selkeää kiinnostusta siihen, miten kauan pelinjohtajat käyttävät aikaa pelikertojen valmistelemiseen ja mihin tuo aika kuluu.
Hän myös analysoi vastaajiltaan saamansa yli 4000 tärkeintä vinkkiä kielellisen klusteroinnin avulla ja päätyi seitsemään pelinjohtajien tarjoamaan ohjenuoraan: Keskity pelaajiin. Pistä asioita tapahtumaan. Anna asioiden tapahtua. Keskity hahmoihin, taustoihin ja tarinoihin. Improvisoi. Sano kyllä. Pidä hauskaa.
Shea myöntää itsekin, että näihin vinkkeihin päätyminen oli melkoisen tulkinnan takana, joten niitä ei kannattane ottaa totuutena 4000 pelinjohtajan näkemyksistä, mutta itsessään ne ovat toki hyödyllisiä. Selvästi ne suosittelevat tilan antamista pelaajille ja pelin kehittämistä heidän hahmojensa ympärille. Tämä on vastoin omaa näkemystäni D&D:n pelaamisesta, joka on aika valmismateriaalikeskeistä ja juonivetoista: en esimerkiksi ole huomannut, että erilaisissa verkkosarjoissa pelaajat saisivat edes kertoa oman hahmonsa toimintojen lopputuloksia, vaan se on aina pelinjohtaja, joka kuvailee miten pelaajahahmo tuotti taisteluvuorollaan sen 11 pistettä vahinkoa. Toisaalta näiden kyselytulosten mukaan noin kaksi kolmannesta pelinjohtajista käyttää omatekoisia seikkailuita, joissa on varmasti helpommin tilaa myös pelaajien osallistumiselle.
Kyselyn vastausaineisto on vapaasti saatavilla CSV-muodossa ja toisten käytettävissä, mikä on ilahduttava poikkeus. Jos siis jokin asia jäi mietityttämään tai vaille analysointia, niin siitä vain materiaaliin kiinni ja tutkimaan!
Be First to Comment