Tampereella 3.-4. heinäkuuta järjestettävä Tracon kieltäytyy itsepäisesti muuttumasta täysipainoiseksi animetapahtumaksi. Tänä vuonna Traconiin on nimittäin kutsuttu kunniavieraiksi Eve Online -nettiroolipelin markkinointijohtaja Oscar Garza ja Norjan nimekkäin roolipelitoimija Matthijs Holter!
Traconin järjestäjien veto on hämmentävä. Oma kokemukseni Traconista on, että se on nimenomaan animetapahtuma: käytävät ovat pullollaan cosplayaavia teinejä ja manga-krääsän myyntisali on vähintään saman kokoinen kuin Ropeconin Kaubamaja. Roolipelit ovat esillä, mutta häviävänä kuriositeettina. Kunniavieraiden kutsuminen ja muu roolipeliohjelma (luentoja, ei pelaamista) antaa kuitenkin toista viestiä.
Nähtäväksi jää, onko kyseessä vain järjestäjien mieltymys. Muistaakseni ainakaan vuonna 2008 ei roolipeliohjelmiin ollut kävijöiden osalta suuremmin tunkua. Japanofilia ja roolipelikulttuuri ovat pysyneet erillisinä saarekkeina, kun anime- ja manga-faneus on kanavoitunut enemmän foorumiroolipelien kautta.
Eritoten Holter on tältä kannalta kummallinen valinta kunniavieraaksi. Eve Online voi olla tuttu useammallekin kävijälle, mutta kuka kovimman “indie-skenen” ytimen ulkopuolella on edes kuullut Holterista? Ketä muuta kuin minua koko Suomessa kiinnostaa norjalainen roolipelaaminen? Ymmärtäisin paremmin, jos yhteyttä yritettäisiin rakentaa larppaamisen kautta (näin maallikon silmin kun cosplayaaminen on lähempänä larppaamista kuin animen katsominen roolipelaamista).
Näitä miettiessään kannattaa siis ottaa suunnaksi Tracon. Siellähän näihin kysymyksiin saadaan vastaukset. (Enkä näköjään malta olla sanomatta, että Tracon nappasi juuri “vuoden 2010 roolipelialan kiinnostavimmat kunniavieraat” -pystin Ropeconilta.)
Näin Tracon-tapahtuman perustamiseen osallistuneena pitäisi vastata jonkinlaisella komppauksen ja tarkentamisen yhteenliittymänä.
Olen ollut mukana suhteellisen suuressa määrässä erilaisia yhteenliittymätapahtumia. On Finncon-Animeconia, Sarjakuvapäivät-Kitaconia, Helsingin Sarjakuvafestarit-Mangapäivää ja monia muita. Tasapainottaminen ja sillanrakennus kahden eri kohderyhmän välillä ei ole helppoa, eikä se koskaan voi onnistua absoluuttisesti. Varsin hyviä tapahtumia näistä on kuitenkin saatu, joten hyvän yrityksen puutteesta ei voi moittia.
Oleellinen ero tulee kuitenkin lähtökohdissa. Ylläolevissa esimerkeissä toinen ohjelmatarjonta on tullut ensimmäisen kylkeen jälkikäteen. Traconissa ropettajat ja animistit olivat kuitenkin samassa pöydässä tasavertaisina heti ensimmäisestä alustavasta visiointitapaamisesta lähtien. Se on mielestäni rakentanut varsin terveen ilmapiirin tapahtumanjärjestäjien pariin. Molemmilla kohdeyleisöillä on kovin erilaiset tarpeet ja lähtökohdat, mutta niitä on voitu rakentaa rinnakkain varsin hyvässä hengessä. Teknisenä terminä esittäisin, että se on erittäin hauskaa. Samalla tulee väkisin myös opittua toisesta ryhmästä yhtä ja toista. Uskon ja toivon puhuvani monen conitealaisen puolesta todetessani, että sen paremmin ropeltajat kuin animutkaan eivät tunne toista puolta sen paremmaksi tai huonommaksi.
Se, miltä tapahtuma näyttää kävijälle on usein toki aivan muuta kuin se, mitä conitea kokouksissaan visioi. Tähän esitän ratkaisuksi sitä, että ongelmaa ei edes ole. Tapahtuman järjestäjien tehtävä ei ole pureskella tapahtumaa kävijöiden puolesta. Iso osa conikokemusta on mahdollisuus kokea tapahtuma sellaisena kuin itse haluaa. Sen takia tällaiset blogit ovatkin erittäin mukavaa luettavaa. Tänäkin vuonna näemme tapahtumassa hurjan määrän paheksuttavia kävijöitä, joihin lukeutuvat varmasti niin cosplayaavat teinit kuin valoa syövät pelottavat ropegurutkin. Perustuen yksinomaan pieneen kuolonuhrien määrään aiemmissa tapahtumissa, väittäisin tämän tieteellisen kokeen olevan varsin onnistunut.
Kirjoittaja on toiminut Traconeissa mm. tiedottajan, sponsorivastaavan, cosplay-vastaavan, varastomestarin, tekniikkasäätäjän ja roudarin toimissa.
Samaa mieltä Kyuun kanssa näin ohjelmaa järjestävän ulkopuolisen (siis siinä mielessä, että en asu paikkakunnalla enkä osallistu tapahtuman organisaatioon, pistäydyn vain heittämässä ohjelmaa) näkökulmasta: Tracon on paitsi onnistuneimpia näkemiäni yhteistapahtumia eri harrastekenttien välillä, myöskin parhaita roolipelitapahtumia maassamme. En ole koskaan lähtenyt sieltä pettyneenä, sillä niin kova on ollut tämä yhden päivän animeteinipaljouden keskelle rutistetun tapahtuman anti Tampereen vireän roolipelikulttuurin, muualta aktiivisesti houkuteltujen vieraiden, luentojen ja pelaamisenkin tiimoilta. Jos animeharrastajien paljous häiritsee, niin siitä vain itse kukin käännyttämään heitä roolipeliharrastuksen pariin; tämän vahvempaa mahdollisuutta outreach-toimintaan ei roolipelaamiselle Suomessa ole. Nyt vähän jännittää, että miten tapahtuman siirto kesään ja erityisesti sen muuttaminen kaksipäiväiseksi rikkoo menestysreseptiä, mutta jaksan toivoa että homma toimii edelleen. Erityisesti tämä roolipelikulttuuria kohtaan koettu kunnioitus tapahtumassa on puhutellut; itselläni ei varmaan animeharrastajana riittäisi kärsivällisyys määrällisesti paljon vähäisemmän harrastajapohjan palvelemiseen näin hartaasti. Kyse on varmaankin samantapaisesta ilmiöstä kuin Ropeconissa, että järjestäjien joukossa roolipeliharrastajia on suhteessa enemmän kuin kävijöissä.
Matthijs Holter, kuten monet pohjoismaiset roolipeliaktiivit, on kyllä ihan siedettävän larppiorientoitunutkin – kyllä se larpin aina vetää, jos pyydät nätisti. Käsitykseni on, että Tracon valitsi Matthijksen itseasiassa nimenomaan indie-heuristiikalla, eli hakivat kovaa eurooppalaista indie-suunnittelijaa kunniavieraaksi. Traagisesti minä en nähtävästi kelvannut, mutta Matthijs kyllä on eittämättä toiseksi paras vaihtoehto, kun huomioi miehen näytöt ja osaamisen. Sitä voi miettiä, että onko indie-roolipelaaja Traconille paras kunniavieras, mutta tämän kriteerin kannalta Matthijs on kyllä vahva valinta, varsinkin kun Norjasta ei ole hyvin pitkä matka lopunperin Tampereelle.
Ehdin jo sopimaan Matthijksen kanssa alustavasti, että se tuo Arkkikivelle myytäväksi jokusen kappaleen uusinta peliään. Tarkoitus on myös pelata sitä, jos aikataulu vain antaa myöten – Samikin mukaan siihen pöytään!
Mainittakoon vielä uutisoinnin nimissä, että olen tietääkseni lupautunut pitämään Traconissa taas perinteisen roolipeliluennon. Nämä Tracon-luentoni ovat hauskoja, kun ne ruukkaavat olemaan pirun teoreettista settiä – olen luennoinut aina siitä mitä itselläni on sattunut mielen päällä olemaan, Traconin järjestäjäkunta vain nyökyttelee ja antaa minulle luentosalin. Tällä kertaa aiheeni on kulttuurihistoriallinen ja ajankohtainen: puhun OSR-ilmiöstä, eli oleellisesti buffaan Raggin uutta peliä ja selitän muillekin, että miksi olen niin innoissani vanhasta ja väsyneestä D&D:sta, jonka keskimääräinen roolipelaaja on jättänyt taakseen 15 vuotta sitten. Eli jos on ihmetyttänyt, että mistä innostus tähän ilmiöön johtuu, niin luvassa on valaistusta.
Ei pidä ottaa näkemyksiäni kritiikkinä, vaan ihan vain puhtaana hämmästyksenä. Jos Ron Edwards kutsuttaisiin Scion-pelinsä osalta Helsingin kirjamessujen kunniavieraaksi, olisin yhtälailla hämmentynyt ja satavarmasti hymyssäsuin paikalla.
Pyydäpä Eero sitä Holteria ottamaan mukaansa myös pari Norwegian Style -ropeantologiaa. Minipelien kokoomateosta kun on vaikea hankkia Suomeen Lulun kautta.
Norjalaisten ropemeiningeistä on muuten olemassa englanninkielinen blogi, Norwegian Style, josta löytyy mm. lukuisia ladattavia pikkupelejä.
Jaahas, nyt vasta huomasin, että ovat sijoittaneet coninsa samalle viikonlopulle Tuskan kanssa. Mutta liekö tuolla niin väliä. Ei nuo animeharrastajat taida juuri heviä kuunnella. Roolipelaajat sen sijaan…
[…] Roolipeliguruja Traconissa! […]