Sotakarjut joukkorahoituksessa

LEHDISTÖTIEDOTE 13.5.2016

Suomalainen SOTAKARJUT-tieteisroolipeli hakee tukea joukkorahoituksella

Sotakarjut on sotilas-scifin ja vakoojatrillerien elementtejä yhdistelevä pöytäroolipeli, jonka tapahtumat alkavat vuodesta 2310. Ihmiskunta on sodassa ylivoimaisen muukalaiskulttuurin kanssa ja samalla suuren murroksen äärellä. Yllättäen tapahtumien keskipisteessä ovat sotakarjut, kloonifarmeilla sotaa varten tehokasvatetut hybridikloonit, jotka ovat myös pelaajien hahmoja.

Näistä lähtökohdista alkaa Miska Fredmanin suunnittelema tieteisroolipeli, joka on nyt ennakkomyynnissä Indiegogo-joukkorahoituspalvelun kautta kesäkuun 12. päivään saakka. Pelin julkaisee Ironspine, Fredmanin vuonna 2006 perustama roolipelien pienkustantamo. Ironspine on julkaissut aiemmin seuraavat roolipeliteokset: Heimot (2006), E.N.O.C. – Operaatio Eisenberg (2009), Kärpänen (2010), Generian Legendat (2011) ja Astraterra (2014). Sotakarjut sijoittuu samaan pelimaailmaan, kuin Fredmanin aiemmin julkaisema Heimot-tieteisroolipeli, mutta eri aikakauteen.

Ironspinen kaltaiselle, harrastuspohjalta toimivalle pienkustantajalle ennakkomyynti on todella hyvä keino kartoittaa kiinnostusta omaa tuotetta kohtaan ja saadun ennakkomyynnin avulla maksimoida Sotakarjut-roolipelin tuotantoarvot. Varsinkin kun kyseessä on aika erikoislaatuinen tuote.

Sotakarjut edustaa lajityyppejä, jotka eivät ole roolipeleissä kovin tavallisia. Tieteisroolipelejä kyllä on, mutta sotilas-scifiin (military science fiction) pohjaavia roolipelejä ei juuri löydy. Suomeksi ei ole vielä julkaistu ainuttakaan. Lisäksi Sotakarjujen lähestyminen roolipelaamiseen on hieman epätavallinen. Sen sijaan, että hahmo luodaan kokonaan ennen peliä, se rakentuu pelin aikana.

Pelaajien hahmot ovat troijalaisia, sotakarjujen kehoihin muistisiirteiden mukana solutettuja agentteja. Mutta hahmot eivät aluksi muista kuin palasia siitä keitä he ovat, kenen toimesta heidät on solutettu sotakarjujen joukkoon ja miksi. Hahmojen muistaessa yhä enemmän yksityiskohtia, myös hahmoon lisätään tiettyjä piirteitä ja näin hahmon kuvaus ja osaaminen tarkentuu pelaamisen aikana.

Pelissä on myös kriittinen ote yhteiskuntaan ja ihmisyyteen. Sotakarjut ovat tässä suhteessa väline maailman tarkkailuun ilman kulttuurillisia siteitä, koska sotakarjut syntyvät ilman asenteita ja ennakkokäsityksiä. Ne voivat nähdä maailman eri tavalla kuin siinä maailmassa elävät.

Lisätietoa: Sotakarjut-roolipelin Facebook-sivut ja Sotakarjut-roolipelin kotisivu

Malliksi muille

Tässä vaiheessa joukkorahoitus on jo saavuttanut vähimmäistavoitteensa, eli peli on tulossa. Nyt vain kerätään lisää massia tuotantoarvojen parantamiseen ja lisätilkkeiden tekemiseen.

Sotakarjujen joukkorahoituskampanja on hyvä esimerkki siitä, miten kampanjasivulle sovitetaan olennaista tietoa tuotteesta, sen taustoista ja jatkotavoitteista. Kotisivuilla on vielä viljalti lisää tietoa pelistä, kuten sen pelimaailmasta, säännöistä ja hahmojen salaisista tehtävistä. Sotakarjujen kohdalla ei siis tarvitse ostaa sikaa säkissä.

Lisää toimintaa

Sotakarjut on Fredmanin kuudes roolipeli ja mies on selvästi löytänyt tyylinsä. Fredmanin pelit ovat usein roolipeliperinteiden mukaisia, eli pääpaino on seikkailemisessa ja hahmolomakkeista löytyvät tutut ominaisuudet, taitolistat, erityiskyvyt ja aseet (ks. Sotakarjujen hahmolomake). Toisaalta Fredman ei suoraan kopioi 1980-luvun pelimekaniikkoja, vaan pyrkii hiomaan niitä modernimpaan ja virtaviivaisempaan asuun. Tunnuspiirteenä tuntuu olevan myös toimintapainotteisuus: E.N.O.C. ja Sotakarjut ovat suoraan väkivaltaviihdettä, eikä Generian legendat tai Astraterra kannusta rauhanomaisiin ratkaisuihin.

Fredman on kiinnostava pelisuunnittelija myös siksi, että hän sekä rakentaa edellisten töidensä varaan että pyrkii uudistumaan. E.N.O.C. pyrki olemaan vikkelä peli siinä missä Heimot on raskas perinteinen kampanjapeli, Kärpänen ja Generian legendat olivat jotain muuta kuin fantasiaa ja väänsivät komediaelementit tappiin ja Astraterra puolestaan oli lapsille suunnattu peli. Toisaalta Fredmanin kaikki scifi-pelit tuntuvat ammentavan samasta mytologiasta ja osa peleistä muistuttaa toisiaan sääntöjensä puolesta. Myös markkinointimateriaali (eli tunnuslaatat, kangasmerkit, mukit ynnä muut) on samanlaista sekä Astraterran että Sotakarjujen kohdalla.