Storiumin verkkosivu avattiin yleisölle jo puolitoista vuotta sitten, mutta tutustuin siihen itse vasta hiljattain. Storium-pelaaminen asettuu mielenkiintoisella tavalla pöytäroolipelaamisen ja foorumipelaamisen välimaastoon. Kerron projektin taustoista ja siitä, millaiselle pelaajalle tällainen sopisi parhaiten.
Yhteistä kirjoittamista
Storium on verkkopeli, jossa kukin osallistuja kirjoittaa vuorollaan yhteistä tarinaa. Pöytäroolipeleistä tutulla tavalla yksi osallistujista on kertoja, joka määrittää tarinan lähtöasetelman ja raamittaa kohtaukset, eli kertoo kuka, mitä ja missä on tapahtumassa. Muut ovat pelaajia, jotka kirjoittavat tarinaa oman roolihahmonsa näkökulmasta.
Edelleen roolipeleistä muistuttaen Storiumissa on systeemi, jonka avulla tarinaa jaksotetaan. Jokaisessa kohtauksessa kukin pelaajista voi käyttää kolme hahmonsa piirteisiin liittyvää toimintakorttia, joilla ratkaistaan kertojan asettamia haasteita. Kukin haaste voi ratketa joko “vahvaan” tai “heikkoon” lopputulokseen sen mukaan, millaisia kortteja pelaajat ovat pelanneet. Haasteiden tuominen kohtauksiin ei kuitenkaan ole pakollista.
Tämän pelisysteemin lisäksi Storium tarjoaa lukuisia erilaisia tarinanaihioita, joissa on kuvattu päähenkilöiden (eli pelaajien roolihahmojen) piirteitä, sekä kertojan käytettäväksi tapahtumapaikkoja, henkilöitä ja kohdattavia ongelmia. Kertojalla ei siis ole valmista juonta, vaan tarinallisia elementtejä, joita hän voi käyttää kohtauksia raamittaessaan. Näitä kaikkia voi vapaasti muokata ja tarvittaessa kirjoittaa uusiksi, joten kyse on ennen muuta inspiraation ja ideoiden tarjoamisesta.
Koska pelaaminen on käytännössä proosan kirjoittamista, jää pelaajille näistä säännöistä huolimatta runsaasti liikkumatilaa. Peliporukan yhteisellä sopimuksella pelaaja voi esimerkiksi kirjoittaa muidenkin hahmojen toiminnasta tai paljastaa erinäisiä juonenkäänteitä. Kyseessä on varsin onnistunut tasapainoilu vapaan kirjoittamisen ja kirjoittamiselle rakennetta antavien sääntöjen välillä.
Esimerkin suomenkielisestä Storium-pelistä voi lukea tästä linkistä. Kyse on ilmaisversion pelistä, jossa ei ole mukana kaikkia niitä ominaisuuksia, mitä Storiumista on mahdollista saada.
Päättymätön projekti
Storium sai alkunsa, kun Stephen Hood kehitteli ajatusta universaalista foorumipelistä vuonna 2013. Vuotta myöhemmin projekti oli Kickstarter-palvelussa joukkorahoitusta keräämässä, ja saikin kokoon vakuuttavat 250 000 dollaria. Rahoittajapiirien ulkopuolisille palvelu avattiin maaliskuussa 2016. Koko tämän prosessin ajan systeemiä testattiin ja sen perusteella myös kehitettiin parempaan suuntaan (ks. tekijöiden haastattelu US Gamer -sivustolla).
Kehittämistyö ei suinkaan ole päättynyt tähän. Tänä keväänä palveluun lisättiin mm. kuvakirjasto, mahdollisuus muuttaa toimintakorttien määrää ja laajennetut ohjeet. Ilmaiskäyttäjä pääsee käsiksi yhdeksään valmiiseen peliasetelmaan (ks. tästä) ja maksaville asiakkaille tarjotaan 52 lisävaihtoehtoa.
Stephen Hoodilla itsellään on roolipelitausta, mutta tekijätiimi puhuu Storiumista pikemminkin kirjoitusharrastuksen työkaluna. Se tarjoaa matalan kynnyksen keinon päästä kiinni kirjoittamiseen ja ohittaa tyhjän paperin kammon. Storiumille on kehitelty myös opetuskäyttöä, joten nähtäväksi jää mitä kaikkea siitä saadaan irti.
Vaihtoehtoihin verrattuna
Storiumin luonteva vertailukohta ovat erilaiset foorumiroolipelit ja muut tekstivetoiset roolipelit. Pöytäroolipelien suunnasta katsottuna Storiumin universaali systeemi tekee pelaamisesta helposti sisäistettävää: säännöt ovat kaikkien osallistujien nähtävillä eikä pelin eteneminen ole vain pelaajien keskinäisten sopimusten varassa. Storiumissa on myös hyvin yksinkertaisia rakenteellisia seikkoja, jotka auttavat tarinan muodostamisessa, kuten esimerkiksi rajoitettu kohtausten määrä tai mahdollisuus käydä samalla pelin ulkopuolisia (off-game) keskusteluja. Toisaalta tuo Storiumin oma systeemi tarkoittaa, että oman suosikkiropensa sääntöjärjestelmä ei ole käytössä, toisin kuin vaikkapa RolePlay onLine eli RPoL -palvelussa.
Tekstivetoisten pelien tapaan Storium edellyttää tiettyä kirjallista kyvykkyyttä osallistujiltaan, etenkin jos tarkoituksena on tehdä yhdessä hyvä tarina. Koska muillakin kuin kertojalla on merkittävästi valtaa tarinan yli, esimerkiksi tarinan rytmitys tai draaman kaari vaatii onnistuakseen kaikkien osallistujien panostusta. Kertoja ei siis voi puskea juonta eteenpäin samalla tapaa kuin pelinjohtaja voi tehdä pöytäroolipeleissä.
Storiumin pelaaminen ei ole reaaliaikaista, vaan kukin osallistuja voi kirjoitella omat vastauksensa silloin kun ehtii ja hyväksi kokee. Sen takia se ei tarjoa samanlaista välitöntä sosiaalista vastetta ja kokemusta, jonka perinteisistä pöytäroolipeleistä saa. Intensiivistä tunnelmaa on vaikea pitää yllä, etenkin jos jonkun pelaajan vastaukset alkavat viivästyä: momentuminsa menettäneiden kampanjoiden hiipuva kuolema tuntuu olevan paljon lähempänä. Storium-pelaaminen on siten pöytäroolipelaamiseen verrattuna hitaampaa mutta onnistuessaan usein myös syvempää, koska omia pelivuorojaan ehtii miettiä ja hioa rauhassa.
Be First to Comment