Press "Enter" to skip to content

Roolipelivuosi 2014

Viime vuosi jäänee maailmalla muistoihin Dungeons & Dragons -pelin viidennen laitoksen julkaisemisen myötä. Täällä kotimaassa taas edistettiin aloittelijoille suunnattujen roolipelien asiaa. Pohdiskelen hieman myös muita roolipelikulttuurin kehityskulkuja.

Uusia pelijulkaisuja

Olen tavannut mitata kotimaisen ropeskenen pulssia uusien pelijulkaisujen määrällä, koska se on helposti todettavissa oleva lukema. Tänä vuonna uusia julkaisuja tuli taas kymmenkunta tai oikeastaan enemmänkin. Julkaisujen laskeminen nimittäin käy alati hankalammaksi, kun uudet verkkojulkaisumuodot mahdollistavat aiempaa pienempien ja yksinkertaisempien tuotteiden tai tekstien julkaisemisen. Kaiken mahdollisen listaaminen kuitenkin sumentaisi listaa, joten johonkin ne rajat on vedettävä. Käytännössä vertaan uusia julkaisuja aika paljon perinteisiin muotoihin, että onko kyseessä peli tai painojulkaisu. Tämä ei ehkä pidemmän päälle ole kestävä ratkaisu, kun e-materiaalit valtaavat alaa.

Uudet roolipelit

Uudet lähdeteokset

Näistä uusista julkaisuista tiettävästi eniten innostusta herätti Astraterra, joka sai menestyksekkäällä joukkorahoituskampanjallaan myös runsaasti näkyvyyttä. Peliä on myös erilaisissa arvioissa pidetty onnistuneena teoksena, mutta juuri sen enempää tästäkään pelistä ei ole puhuttu. Pelintekijä Miska Fredman on kuitenkin vakuutellut uusien julkaisujen tuloa, joten kenties pelisarja saa jatkoa. Ehkä se onnistuu myös seuraamaan Myrskyn sankareita laajempaan levitykseen: pelien heikko saatavuushan on ollut ropekulttuurimme tulppana jo vuosikymmenen verran.

Sinänsä hiljaisuus perinteisillä roolipelifoorumeilla ei välttämättä kerro paljoakaan. Vuoden vanhasta Myrskyn sankareista ei ole kuulunut juuri mitään, mutta haastattelussa pelintekijä Mike Pohjola kertoi, että Sankareita on myyty tuhansia kappaleita. Monet nuoret ovat kuulemma myös aloittaneet roolipeliharrastuksen Myrskyn sankareiden kautta, joten projektia voidaan siltä osin pitää menestyksenä. Maailmanvalloituskin kuulemma etenee, kun peli saatiin joukkorahoituksen voimin käännettyä englanniksi.

Dungeons & Dragons kiehtoo

Roolipeliharrastus täytti virallisen laskentatavan mukaan 40 vuotta, tai oikeastaan Dungeons & Dragons täytti. Ei ole harhaanjohtavaa yhdistää näitä kahta keskenään, koska halki vuosikymmenten Dungeons & Dragons on ollut myyntilukujen osalta aivan omassa luokassaan. Vertailtavia lukuja ei ole, mutta rohkenen väittää että ainakin puolet kaikesta roolipelaamisesta on Dungeons & Dragonsin pelaamista.

Juhlavuoden kunniaksi pelistä julkaistiin uusi viides laitos, joka luonnollisesti herätti paljon mielenkiintoa. Täsmällisiä myyntilukuja ei ole, mutta jo kesällä heti julkaisunsa jälkeen D&D loikkasi myyntilistojen kakkossijalle. Asema ei vuoden loppua kohti ole ainakaan heikentynyt, sillä EnWorldin kootusta arviolistasta näkyy, että perussääntökirjat ovat saaneet järjestään huippupisteet. Jos edellinen eli neljäs laitos yritti tehdä jotain uutta, niin viides laitos palaa tukevasti juurilleen ja on selvästikin onnistunut tässä. (Ks. oma arvioni viidennestä laitoksesta aiemmasta blogauksesta.)

Samaan aikaan myös Dungeons & Dragons -pelin vanhemmat versiot ovat saaneet runsaasti kiinnostusta. James Raggi, joka julkaisee D&D:n vanhojen versioiden kanssa yhteensopivaa materiaalia, on tänäkin vuonna puskenut ulos lukuisia skenaarioita ja lähdeteoksia. Joulukuussa julkaisu Zak S:n kirjoittama Red & Pleasant Land -lähdeteos taisi rikkoa Raggin myyntiennätyksiäkin myymällä kuukaudessa tuhat kappaletta.

Vanhan koulukunnan D&D-innostus on näkynyt kotimaisessa skenessä myös Siniset luolat ja valkoiset lohikäärmeet -google-ryhmän perustamisena. Jos internet-näkvyydestä voi mitään päätellä, niin selvästikin OSR-D&D on eräs merkittäviä kotimaisen skenen trendejä, eikä ilmiön laantumisen merkkejä näy.

Roolipelimedia keskittyy

Kirjoitin viime vuoden katsauksessa miten yhteisöblogi Loki oli selvinnyt ensimmäisestä vuodestaan ja miten Majatalon blogi oli jäänyt hiljaisemmaksi. Tämän vuoden saldo on Lokin osalta edellisvuotta heikompi ja Majatalo-foorumi suljettiin kokonaan. Nämä eivät ehkä niinkään kerro roolipelikeskustelun vähentymisestä, vaan siirtymisestä muualle. Uudet sosiaaliset mediat nousevat blogien ohi, eivätkä ne välttämättä ole kaikille avoimia keskustelualustoja. Tätä voisi ehkä luonnehtia edelleen jatkuvaksi ropekeskustelun pirstaloitumiseksi, kun yhtä kaikkien jakamaa mediaa ei ole tarjolla. Toisaalta Pelilauta-foorumilla keskustelua on tilastojen mukaan piisannut edellisvuoden tapaan (jos kohta iso osa keskustelusta koskeekin Pathfinder Societyn toimintaa Suomessa).

Roolipelitiedotuksen osalta sekä blogaus- että kävijämäärät ovat edellisvuoden tasolla. Tänä vuonna tuli tosin tehtyä hieman enemmän skenejournalismia erilaisten haastatteluiden muodossa. Esikoispelinsä julkaisseet Teemu Suontaka sekä Ville Huohvanainen & Eetu Röpelinen, Paizon skenaariosuunnittelussa hyvin pärjännyt Mikko Kallio, pelintekijä Mike Pohjola ja Ropeconia usein järjestänyt Emi Maeda saivat kaikki puheenvuoronsa.

Uutisia ulkomailta

Charles Akinsin kokoamassa ENWorld-sivuston vuoden uutiskoosteissa korostuu tietysti Dungeons & Dragons -pelin uuden laitoksen julkaiseminen. Samalla hän nostaa valokeilaan sitä, miten roolipelaamisesta on puhuttu useaan otteeseen valtamedioissa ja miltei aina positiiviseen sävyyn. Nämä ilmiöt liittyvät tietysti osin toisiinsa, mutta kyllä ei-elektronisilla peleillä noin kaikkiaan menee kovaa. The Guardian -sanomalehti äityikin artikkelissaan jo kutsumaan tätä “lautapelaamisen kulta-ajaksi”.

Akinsin listassa näkyy myös isompi roolipelikulttuurin muutos. Roolipeliharrastuksen eräs viehkeimpiä piirteitä on pelaajien ja pelisuunnittelijoiden häilyvä ero: pelinjohtajat ovat kehitelleet talon sääntöjä ja omaa lisämateriaalia alusta asti. Nykyään verkkojulkaiseminen mahdollistaa tämän oman luovuuden jakamisen myös muille. Lisäksi roolipelaavan yleisön vaikutus näkyy joukkorahoituksen lisääntymisessä ja julkisessa pelitestaamisessa. Tämä on luonut hyvää nostetta monille indie-peleille, mutta ennen kaikkea vaikuttanut siihen, miten isoimmat pelitalot eli Paizo ja Wizards of the Coast operoivat. Ne ovat kuunnelleet fanilaumojensa näkemyksiä ja se näkyy D&D:n uusimman laitoksen menestyksessä.

5 Comments

  1. Sami Koponen Sami Koponen Post author | 08.01.2015

    Mead & Mayheim on tyyppiesimerkki sellaisesta julkaisusta, jonka jätin tietoisesti listan ulkopuolelle. Baaritappeluhässäkkälista voi olla juuri oikea työkalu sopivaan D&D-skenaarioon, mutta se on liian kapea-alainen tullakseen noteeratuksi varsinaisten julkaisujen joukossa.

    Hyvä kuitenkin, että tuli mainittua täällä kommenttiosiossa, ettei teoksenne jää kokonaan huomiota vaille.

  2. Ilkka Ilkka 12.01.2015

    Sami Koponen:
    Toisaalta Pelilauta-foorumilla keskustelua on tilastojen mukaan piisannut edellisvuoden tapaan (jos kohta iso osa keskustelusta koskeekin Pathfinder Societyn toimintaa Suomessa).

    —-

    80 % Pelilaudan keskustelusta on Pathfinder-osiossa (absoluuttinen keskustelun määrä tässä osiossa +15 % edellisvuoteen verrattuna), kun taas 12 % Pelilaudan keskustelusta on Roolipelikeskustelussa (absoluuttinen keskustelun määrä -8 % edellisvuoteen verrattuna).

    Tämä tekee Pelilaudasta ihan eri tavalla funktionaalisen ja tarpeellisen keskustelualustan kuin mistään aiemmasta suomalaisesta julkisesta roolipelifoorumista: huomattava osa näkyvää suomalaista roolipelaamista useammassa kaupungissa toimii Pelilaudan varassa. Trendi on näkyvissä vuodesta 2012 alkaen. Voisi sanoa, että näkyvässä suomalaisessa pelikeskustelussa aiheena on peli(t), ei roolipelaaminen ja sen muodot ja mahdollisuudet yleisemmin.

    Roolipelit.netissä käytiin roolipelikeskustelua määrällisesti n. puolet siitä mitä Pelilaudalla. Sielläkin puhe peleistä ja pelaamisesta on hiipumaan päin. Vaikuttaisi siltä, että foorumikäyttäjien keskuudessa yleisempi roolipelikeskustelu on käyty jo menneinä vuosina. Ainakaan keskustelijakunta ei kauheasti ole uusiutunut.

    (Majatalo kuoli käytännössä vuonna 2010, sillä sen uudelleen avaaminen ei synnyttänyt varteenotettavaa keskustelua tai luonut uutta aktiivista käyttäjäkuntaa. Kolmas jäljellä oleva foorumi, Suomen pelifoorumeiden pioneereihin kuulunut Kalikos-foorumi, hiljeni käytännössä vuosien 2010-2011 aikana.)

    Mielenkiintoisesti vain 3 % Pelilaudan keskustelusta on pelikustantajien/tekijöiden osiossa, ja absoluuttinen keskustelun määrä tässä osiossa laski 46 % edellisvuoteen verrattuna. Näin siitä huolimatta, että suomalainen roolipelien julkaiseminen jatkui suunnilleen yhtä voimakkaana kuin edellisvuonnakin. Ylivoimaisesti suurin osa pelikustantaja-osion keskustelusta käytiin Astraterran ympärillä. Toinen kotimaisen skenen näkyvä ilmiö, Myrskyn Sankarit, ei herättänyt juuri lainkaan keskustelua.

    Näyttäisi siltä, että myös pelien kehittely, julkaisuprosessin ruotiminen ja palautteen keruu on siirtynyt blogeihin, Facebookiin, kaveririnkeihin ja pelien omille sivustoille. 2011-2012 näytti hetken aikaa siltä, että Pelilauta on tai siitä tulee Suomen pelintekijöiden yleinen kohtaamis-, kehittely-, esittely- ja ruotimispaikka, mutta eipä vain tullutkaan.

    Ollaanko tässä palaamassa esi-internetiaaliselle ajalle, jolloin piti kaupasta tai Maguksesta katsoa, mitä pelejä oli ilmestynyt? Ja mitä pristoutunut pelikehittely kertoo jaetun skenen tilasta ja skenessä jaetuista jutuista yleensä?

    Yhtäältä tässä taitaa näkyä se, että tietoa roolipelien tekemisestä ja julkaisemisesta on riittävästi tarjolla, ja (paperi)julkaiseminen yleensä on helpompaa kuin koskaan. Toisaalta tässä voisi näkyä se, ettei yleistä keskustelua pelien tyyleistä ja mekaniikoista (ainakaan foorumien vakiokäyttäjien kanssa) pidetä samalla tavalla arvossaan kuin joskus aikaisemmin.

    Tämä kaikki ehkä lupaa yllätyksiä tuleville vuosille, kun pelit yhä enenevissä määrin pulpahtavat yleisempään skenetietoisuuteen valmiina julkaisuina, ilman yleisölle näkyvää kehitysprosessia.

    Tämä tällaisena sivustahuuteluna ja sormi-valtimolla-täydennyksenä Samin hyvään yleiskatsaukseen. 🙂

    Ilkka

  3. Sami Koponen Sami Koponen Post author | 13.01.2015

    Hyviä ja tärkeitä huomioita Ilkalta, perustuvat epäilemättä huolelliseen foorumiviestien analysointiin. Kiitoksia näistä!

    Heitän tähän vielä Shannon Appelclinen blogauksen. Mies on kirjoittanut paljon skenen historiasta, joten tapaan lukea hänen vuosikatsauksensa aika huolellisesti. Appelcline kirjoittaa kolumnissaan D&D:n uuteen laitokseen liittyneistä ongelmista, muutoksista ropefirmarosterissa ja naisvihamielisyyden katkerasta kuolinkamppailusta.

  4. […] jo viime vuonna oli puhetta (ks. Roolipelivuosi 2014), teknologian uusien mahdollisuuksien myötä julkaisemiskynnys on matala ja eri julkaisutapoja on […]

Leave a Reply to Roolipelivuosi 2015 | Roolipelitiedotus Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.