Press "Enter" to skip to content

Esittelyteos roolipelaamisesta

Folkloristi Merja Leppälahti on tutkinut roolipelikulttuuria pro gradu- ja lisensiaatintyössään. Nyt hän on julkaissut Nuorisotutkimusverkoston kautta satasivuisen kirjan Roolipelaaminen: Eläytymistä ja fantasiaharrastusverkostoja (Nuorisotutkimusseura, Julkaisuja 93, 2009).

Leppälahden teos jakautuu kahteen päälukuun, “roolipelaamiseen” ja “roolipelaamisen lähiharrastuksiin”. Kirjassa käydään lyhyesti läpi roolipelaamisen historiaa, käytäntöjä sekä roolipelikulttuurin sosiaalista puolta. Mielenkiintoisesti hän juoksee läpi myös mm. keräilykorttipelit, fantasiakirjallisuuden fanittamisen ja cosplay-harrastuksen nähden nämä samaan alakulttuurikenttään kuuluvina ilmiöinä.

Kirjan aihevalikoima on niin laaja, ettei mihinkään syvennytä muutamaa sivua perusteellisemmin. Roolipelaajalle kirjalla ei ole oikein mitään annettavaa. Kirja onkin tarkoitettu roolipeliharrastusta entuudestaan tuntemattomille ja heille Leppälahti on erinomainen ja maltillinen opas. Teos on merkittävä sikäli, että ensimmäistä kertaa roolipelaamista tarkastellaan kokonaisen kirjan voimin skenen ulkopuolelta ja se todetaan harmittomaksi nuorisokulttuuriksi.

Leppälahden teoksen voi tilata Nuorisotutkimusseuran nettisivujen kautta. Leppälahden tyyliin voi tutustua lukemalla hänen lisensiaattityötään Peli on elämää. Etnografiaa roolipelaamisesta.

One Comment

  1. Eero Tuovinen Eero Tuovinen 29.10.2009

    Aika jännä tuo “lähiharrastuksen” käsite. Kannatan tuota kulttuurihistoriallisena tulkintana isosti, kutsun ilmiötä vain yleensä “nörttikulttuuriksi” tai “genrekulttuuriksi”. Kulttuurihistoriallisesti yhteydet ovat niin selkeitä, että niitä ei tarvitse kenenkään kiistää; samat ihmiset ovat tehneet ja kuluttaneet kaikkia näitä kulttuureita.

Leave a Reply to Eero Tuovinen Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.