Skenessä puhutaan: helmikuu 2020

Pinnalla erilaiset pelimekaniikat, esikuvat, sekä roolipeliyhteisön erityispiirteet ja kehittyminen. Keskustelu painottuu pitkälti kokemusten jakamiseen.

Yhteisöstä ja taistelumekaniikoista

Keskustelutahti Roolipelaajien Suomi -ryhmässä kiihtyy entisestään. Helmikuulla pidempiä ketjuja kertyi kaksinkertaisesti tammikuuhun nähden. 

Myös Suomi LARP -ryhmästä nousi muutama keskustelunaihe. 

• Keskustellaan taistelumekaniikoista. Ensimmäisessä ketjussa haetaan sitä parasta, valmista pelisysteemiä, toisessa taas keskitytään juttuihin, mitkä toimii. Pelaajat arvostavat kevyitä mekaniikkoja, joissa tilanteen tempo pysyy sopivana ja taktisilla valinnoilla on oikeasti merkitystä. Kokemus realismin edellä. Haavoittumiseen reagointia kaivataan.
• Taistelu vs. Ongelmanratkaisu –ketjusta kehkeytyi lähinnä ‘Juoniminen kunniaan’ –tarinointia. Todettiin, että puuduttavien taistelumekaniikkojen takia konfliktien ratkaiseminen oveluudella väkivallan sijaan on usein hauskempaa pelattavaa.
• Suurten seikkailijoiden juonittelun vastapainoksi löytyy ketju pientä jäynää.
• Juttua keskiajan sotatodellisuudesta; miten viihdemedia tulkitsee asioita enemmän tai vähemmän tietoisesti pieleen.
• Tosielämän noppatuuria; jaetaan historiallisia tapahtumia, joissa jokin on mennyt kunnolla pieleen jonkin pikku virhearvion, tai ihan vaan huonon tuurin vuoksi.
• Mieleen painuneita (muiden) hahmoja ja kommelluksia
• Listataan hyviä piirteitä pelaajissa. Porukassa arvostetaan mm. sääntöjen tuntemusta, eläytymistä ja kykyä huomioida kanssapelaajat niin hahmossa, kuin pelaajanakin.
• Miten ei pidä pelata? Keskustelijoiden mukaan peliä pelataan väärin, kun yritetään väkipakolla olla pelaamassa jotain muuta, kuin mitä PJ yrittää vetää, tai pelitoverit pelata. Myös immersion turhaa rikkomista ja sääntöjen vääntämistä paheksutaan.
• Keskustelua ryhmän hajaantumisesta. Ensimmäisessä ketjussa puidaan josko sellainen kuuluu asiaan laisinkaan, jälkimmäisessä keskitytään käytännön asioihin mm. metatiedon suhteen. Yleisen mielipiteen mukaan ryhmä kuuluu pitää mahdollisuuksien mukaan kasassa pelistä riippumatta.
• Hahmoon ja tunnelmaan palaamisesta pelitauon jälkeen. Monet harrastavat pieniä ‘rituaaleja’ ennen pelisessioita. Suositellaan viimeisimpien tapahtumien kertaamista off–, tai mieluummin in-game.
• Jaetaan hahmonluontitekniikoita. Jotkut keräilevät hahmoja varastoon sitä mukaa, kun inspiraatio iskee, toiset luovat hahmonsa vasta, kun on kamppis tiedossa. Ketju on kerännyt tätä kirjoittaessani 61 kommenttia ja kuten aloitusviestissäkin on todettu, tyylejä ja tapoja on varmasti yhtä paljon, kuin on pelaajiakin.
• Juttua eläimistä ja eläinten kaltaisista kumppaneista. Älylliset olennot saattavat olla oma, hyvinkin aktiivinen hahmonsa, statti paperilla, tai kaikkea siltä väliltä. Ketjussa jaetaan kokemuksia.
• Kyseltiin, miten porukka tuo (tausta)musiikin pelitilanteeseen. Laajasti suositellaan Spotify Premiumia.
• Keskustelua pelitilan mukavuuksista. Suuren suosion äänestyksessä saavuttivat tilava pöytä, hyvät tuolit ja ilmastointi. Erinäisiä välipalamahdollisuuksia (jääkaappi, mikro, vedenkeitin ym.), sekä yksityisyyttä arvostetaan.
• Jaetaan hyödyllisimpiä ja turhimpia hankintoja. Suosiossa mm. nopanheittoalustat ja erinäiset loitsutekniset välineet.
• Pohditaan, onko pelinjohtaminen vapaaehtoistyötä. Yleinen mielipide kertoo, että omassa pöydässä ja porukassa ei, mutta esim. tapahtumissa kyllä. Molemmat ovat kuitenkin omalla tavallaan myös harrastuksesta nauttimista.
• Pelinjohtoväsymyksen voittamisesta. Vinkataan pitämään taukoa, sekä hakemaan vaihtelua pelipöytään.
• Kootaan asioita, joista on aiemmin nautittu pelatessa, mutta ajan kanssa kadotettu. Pinnalle nousee vahvasti aika & aikuisuus. Uuden ja ihmeellisen kokemuksen tuntu on monilta haihtunut.
• Keskustelua x-kortin ja sen eri variaatioiden käytöstä. Miksi/millaisissa peleissä/porukoissa käytetään, ja kuinka usein? Monet kokevat kortin olemassaolon hyvänä, vaikkei sitä lopulta tarvittaisi lainkaan. Toisessa ketjussa pohditaan x-korttia pelimekaanisessa mielessä.
• Puidaan passive perceptionin aiheuttamaa päänvaivaa. Mitä ko. taito oikeastaan tarkoittaa, mitä hyötyä siitä on ja kuinka homma käytännössä hoidetaan.
• Kokemuksia monikielisistä peliporukoista. Pelaaminen kokonaan ilman kaikille yhteistä kieltä koetaan hankalana ajatuksena. Yleensä pelikielenä on englanti ja asioita selvennetään tarvittaessa visuaalisesti, tai käännöksillä.
• Jaetaan mielipiteitä ns. genrehuijauspeleistä. Moni suhtautuu tähän pelaajana negatiivisesti. Koetaan, että etenkin pidemmissä kamppiksissa pelaajien on tärkeä tietää, mihin ollaan ryhtymässä. Kuitenkin löytyy myös kokemuksia hyvin toimineista twisteistä. Suuriin juonenkäänteisiin liittyy aina riski, mutta toisinaan sen ottaminen on kaiken arvoista.
• Juttua ns, esikuntapeleistä, joissa pelaajat johtavat alaisiaan ja ovat itse tapahtumista erillään, toimien ehkä välikäden tietojen perusteella. Tätä pidetään mielenkiintoisena konseptina stretegiapeleille, mutta hieman hankalana toteuttaa. Jaetaan kokemuksia.
• Haetaan Suomeen sijoittuvia Cthulhu –pelien kamppiksia. Monet sijoittivat omansa 90-/2010-luvulle (nykyaikaan), tai 20-luvulle.
• Gallupataan syystä tai toisesta pelaamatta jääneitä suosikkeja. Lähes kaikki ovat pelanneet D&D:tä, kun taas mm. HârnMaster ja Ars Magica ovat monilta kokematta.
• Onko roolipelien ja saatananpalvonnan välinen myytti yhä elossa? Monet eivät ole kuulleet moista sitten 90-luvun, mutta vielä löytyy niitäkin, jotka vakavalla naamalla tulkitsevat kaiken macabren taiteen, tummansävyisen huumorin, tai vaikka järjestäytyneen piilossa kokoontumisen ritualistiseksi ja epä-kristilliseksi toiminnaksi. Keskustelua sävyttää lähinnä sarkasmi ja turhautuminen.
• Edellistä sivuten puheeksi nousi äärioikeistolaisten nimittäminen ‘natsilarppaajiksi’ mediassa, keskustelupohjana tämä avoin kirje vuodelta 2016. Aihe herättää luonnollisesti kiihkeää mielipiteiden vaihtoa, vaikka tätäkin ketjua on välillä väritetty huumorilla.

• Keskusteltiin ns. prew-low –tilasta ja sen välttämisestä erityisesti pelinjohdon vastaan tulemisella. Toivotaan mm. riittävästi käytännön informaatiota ja kontaktoitumista ennen peliä. Järjestäjien antama validointi koetaan stressiä helpottavana tekijänä.
• Haettiin mielekkäitä skenaarioita ja lähtöasetelmia. Pinnalla arkipäivän rutiinit genrestä riippumatta.
• Jaettiin kokemuksia NPC:iden pelaamisesta ja vinkkejä niiden suunnitteluun. Porukalla tuntuu olevan hommasta varsin positiivisia kokemuksia ja mielikuvia. Jotkut nauttivat änppäreistä jopa pelaajahahmoja enemmän.

Esikuvista ja häiriköinnistä

Blogien puolella kuukausi on ollut varsin hiljainen, suomitubessa taas julkaisuja tehtiin tammikuuta aktiivisemmin.

• Mythopoeiasta löytyy Sami Koposen pohdintaa häiriköinnistä roolipeliyhteisössä.
• Limun Ropelluksissa Niklas Nylund kirjoittaa kokoluokasta osana maailmanluontia. “Kampanjamaailman ei ehkä tarvitsekaan kuvata kokonaisia maailmoja tai edes mantereita, vaan pikemminkin jotain pienempää; jotain, jossa on laatua enemmän kuin määrää.”

• Videomuodossa löytyy Herra Mirandoksen juttua Critical Role vaikutuksesta
• Alfaconin jälkipuinti à la Tuomas Kuusniemi
• Lisäksi Lohikäärmeenluolan podcastit saivat jatkoa; Level 20 Podcast, jakso 21: Roolipelietiketti, sekä Epic Level Podcast, jakso 6: Nimellä on väliä