Vähän tavallista myöhemmässä tällä kertaa, mutta pelikulttuuria koskevat kiinnostavat kirjoitukset eivät muutamassa viikossa vanhene. Varsinkin blogausten puolelta löytyy paljon kiinnostavaa juttua, kuten tapahtumaraporttia, skenepohdiskelua ja pian julkaistavien pelien puffausta.
Miten teilläpäin pelataan?
Huhtikuun FB-keskusteluissa ruokailu oli yllättävän monessa ketjussa esillä. Osa avauksista koski ruokailua pelaamisen yhteydessä, toisissa taas puhuttiin syömisestä osana pelin tapahtumia. Roolipelaajien Suomi ja Suomi larp -ryhmien erilaisuus tulee aika hyvin esille näitä keskusteluaiheita katsomalla.
- Pelikerta kolmella virkkeellä: Usein aika kryptiseksi jääviä peliraportteja, mikä lienee tarkoituskin.
- Millaiset ovat pelisessioidenne tarjoilut: Naposteltavia, helppoja aterioita, pelin teemaan soveltuvat tarjoilut ja monen ruokalajin illallisia – kaikkia löytyy. Ja toki osa kertoo, ettei heidän pelikerroillaan syödä mitään.
- Suomen roolipeliseuran tiedottamista: Tieto Suomen roolipeliseuran (ks. projektin kotisivu ja FB-sivu) perustamisyrityksestä otettiin kannustavasti vastaan, kun selvisi että kyseessä ei ole kattojärjestö
- Miten purkaa huonoja larppikokemuksia: Keskustelu pysyi ratkaisukeskeisenä ja eniten kannatusta näytti saavan idea pelin ulkopuolisista avustajista, joille voi avautua vapaasti pelkäämättä pilaavansa muiden fiiliksiä
- Mikä roolipeli sopisi lapsille pelattavaksi: Vaihtoehtoja tarjottiin useita, mutta ketjun aloittaja taisi päätyä lopulta Astraterraan
- Pelijärjestelyjen jakaminen PJ:n ja pelaajien kesken: Pääsääntö näyttää olevan, että PJ hankkii pelimateriaalit, mutta ruokakustannuksiin osallistutaan tasapuolisemmin
- Suomenkieliseen roolipeliaiheiseen sanaristikkoon sopivia sanoja: Nähtävästi suomennettu punalaatikko-D&D sisältää eniten sopivaa termistöä
- Ruokapöydän käytöstavat larpissa: Keskustelu pitäytyi enemmän erilaisissa tapakulttuurisissa variaatioissa, mutta välillä huomautettiin tapakulttuurin merkityksen riippuvan pelistä
Larppitekniikoista ja uusista pöytäroolipeleistä
Lokissa julkaistiin viime kuussa monta hyvää larppikulttuurin eri puolia käsittelevää tekstiä. Risto Ravela raportoi pelikokemuksestaan Göteborgissa järjestetystä Do Androids Sleep? -larpissa, Hannu Niemi kertoi tulossa olevasta Idäntie-larpista ja Kirsi Oesch kirjoitti kevyestä Arki-ilta Gothamissa -larpista, jota on pelautettu jo pari kertaa. Näissä kaikissa teksteissä valotetaan peleissä käytettyjä moninaisia larp-tekniikoita, joita voinee pitää eräänlaisina larppien sääntömekaniikkojen vastineina. Kiinnostava on myös Oeschin huomio siitä, että uudelleenpelautukset herättävät edelleen hieman kitkaa larppiskenessä: peli kun ei kuulemma ole silloin enää täysin ainutkertainen kokemus.
Tähän erilaisia tekniikkoja käyttävien larppien joukkoon sopii myös Sonja Pölläsen blogaus Aikojen tanssi -liikuntalarpista, jossa peliä edeltävillä liikuntasuorituksilla lunastetaan omalle hahmotiimille hyvät aloitusolosuhteet ja paremmat varusteet. Hieman oudolta tuntuu, että ennen peliä treeninsä laiminlyöneet joutuvat pelissä kovempaan rääkkiin, kun taas liikuntaharjoituksensa tehneet kovakuntoisemmat tyypit pääsevät vähemmällä. Luulisi, että nimenomaan ne parempikuntoiset uskaltaa laittaa pelissä kunnon eräilyhelvettiin.
Ropeconin blogissa julkaistiin Jori Pitkäsen artikkeli, jossa hän esitteli edularppaamisen ideaa. Hänen mukaansa pedagoginen larppaaminen sopii erityisesti rakenteen opetteluun, millä tarkoitetaan erilaisten yhteiskunnan osa-alueiden toimintaa. Larppaamalla voi tehdä tutuksi esimerkiksi eduskunnan toimintaa tai erilaisten yritysten välistä kanssakäymistä. Pitkänen käy läpi edularppaamisen historiaa, mutta harmillisesti hän ei puhu hahmoista ja roolinottamisesta, mitä itse pitäisin roolipelaamiselle leimallisena, mutta minkä merkityksen näen tällaisessa rakenteiden opettelussa vähemmän tärkeäksi. Hän ei liioin käsittele sitä, miten suuri sovellusala tämä rakenteiden opettelu nykyisessä opetussuunnitelmassa on. Äkkiseltään ajattelisin, että yhteiskunnan eri rakenteita ei kovin monessa oppiaineessa käsitellä.
Hopeakettu-blogissa, joka käsittelee tekstipohjaista roolipelaamista, kirjoitettiin nettiroolipelien järjestäytymisen tarpeesta. Tarkoitus olisi tämän avulla päästä eroon nettiroolipelien ongelmasta, jossa ylläpidon lopettaessa koko peli päättyy. Kirjoittaja pitää Virtuaalista ratsastajainliittoa vertailukohtanaan ja toteaa, että foorumiroolipelaajilla toivoisi olevan samanlaista yhteistä toimintaa. Pohdinta on mielenkiintoista, koska muiden roolipelaamisen muotojen tapaan foorumiroolipelaaminenkin hyvin sirpaleista, mutta tässä siihen toivotaan muutosta.
Pöytäroolipelaamisen puolella Juhana Pettersson nosti Pikseliparatiisi-blogissaan esille joukkorahoitusvaiheessa olevaa The Quick -roolipeliä. Hän kirjoitti pohjoismaisten dekkareiden oleva selkeä genre, jonka on jo aikakin saada oma roolipelisovituksensa. Tuomo Laine puolestaan on vienyt Seikkailijoiden kilta -roolipelinsä taittovaiheeseen ja uskaltaa lupailla julkaisuajankohdaksi Ropeconia. Toivotaan että kaikki sujuu hyvin loppuun asti!
James Raggi puolestaan on jo avannut tämän vuoden julkaisuhanat, kun Patrick Stuartin laatima Veins of the Earth -lähdeteos valmistui. Kyseessä on luolastoihin keskittyvä teos, josta löytyy mm. ohjeita isojen luolastokarttojen käyttämiseen, valon määrän käsittelyä ja kymmeniä luolastoissa asuvia olentoja ja niiden kulttuureita. Raggin julkaisujen laatu on perinteisesti ollut korkeatasoista ja luolastokomppaus on iso osa D&D-kulttuuria, joten näistä pitävän kannattaa ehdottomasti tutustua tähän teokseen.
Pöytäroolipelaamisen alaan voitaneen lukea myös oma raporttini Porissa järjestetystä Luminyrkki-pelitapahtumasta. Pohdiskelin sitä esimerkkinä pikkuconista, joita on viime vuosina nähty maassamme kiitettävän paljon. Toivottavasti näin on jatkossakin ja että myös roolipelaaminen olisi niissä hyvin edustettuna.
Sokerina pohjalla: Kotimaisten kielten keskuksen blogista löytyy Risto Uusikosken kirjoittama juttu nykykulttuurin termien käyttämisestä vieraaseen kulttuuriin sijoittuvissa roolipeleissä. Hän käyttää tapausesimerkkinä omaa kivikaudelle sijoittuvaa roolipelikampanjaansa, jossa kuulemma kielikysymyksistä ei tehty ongelmaa. Vaikka se kuulemma vähän korvaan särähtääkin, on “jos olet sitä mieltä niin that’s fine” ihan käypäinen neandertalinihmisen urahdus. Kuka vielä väittää, että roolipeliharrastus ei ole valtavirtaistunut?
Be First to Comment