Haastattelussa: Tubetalli

Jutun laativat Crystal Nylund ja Mikko Iivonen

Tubetallin Jonir (Rope Setä), Christopher (Ropesatama, Font of Inspiration) ja Mikko (Lohikäärmeen Luola) kokoontuivat Roolipelitiedotuksen haastateltaviksi. Valmistaudu sukeltamaan suomen ropeskenen syvyyksiin suomenkielisen ropetuben lyhyen historiikin muodossa..

On mielenkiintoista katsoa taaksepäin ja huomata millaiseksi suomalainen roolipeliskene on kehittynyt vuosien saatossa. Vielä vuosituhannen vaihteessa roolipelaaminen oli hyvin pienen porukan harrastus, joka tuntui lähinnä kokoontuvan kellareissa ja kerhohuoneissa tavallisen kansan katseilta piilossa, (paitsi Ropeconissa, mutta se on tarina sinänsä..) mutta nyt 20 -luvulle tultaessa roolipelaaminen on kuin yht’äkkiä noussut kaiken kansan tietoisuuteen ja levinnyt hyvin laajalle ja nopeasti.

Näin on käynyt myös Youtubessa, jonne on parin viime vuoden aikana ilmestynyt useita roolipeliaiheisia, suomenkielisiä kanavia. Näiden seassa on myös “Tubetallina” tunnettu Suomen Roolipeliseuran yhteen saattama roolipelitubettajien yhteisö, johon voin ylpeydellä sanoa kuuluvani. Kun Roolipelitiedotus lähestyi meitä, ja tiedusteli, haluaisimmeko me kertoa hieman omista projekteistamme, minä, Rope Setä ja Ropesatama kävimme kiinni tähän mahdollisuuteen hyvin innokkaasti.

Tähän lyhyeen haastatteluun olemme yrittäneet saada mahtumaan vastaukset useimmin esitettyihin kysymyksiin. Paljon jää sanomatta, sillä jokainen meistä voisi varmaan kirjoittaa kokonaisen esseen vastaukseksi näihin kysymyksiin. Tätä esseetä tuskin lukisi kukaan, eli tässä haastattelussa haluamme tarjota teille lyhyen välähdyksen kolmen suomalaisen ropetubettajan sielunmaisemaan.

Tervetuloa mukaan!

Mikko “Herra Mirandos” Iivonen

Kertokaa vähän itsestänne ja roolipelihistoriastanne

Joni (Jonir, Rope Setä): Olin aikoinaan innokas Pelit-lehden lukija ja sitä kautta tuli roolipelaamista opeteltua, Nordicin palstan kautta. Nordic on tavallaan oppi-isä minulle, vaikka tapasimmekin vasta pari vuotta myöhemmin. Cyberpunk 2020 on ollut hyvin tärkeä osa harrastus historiaani, sillä se oli ensimmäinen pelini. Ajatukseni oli, että haluan ihan minkä tahansa muun pelin, kuin dunkun. Mikä oli virhe, sillä Cyberpunk oli aloittelevalle tarinan kertojalle hieman… haastava.

Christopher: Cyberpunk 2020 oli ensimmäinen roolipeli, johon tutustuin 90-luvun puolivälissä. Nuorempana tuli enimmäkseen fiilisteltyä siihen aikaan futuristiselta tuntuvia härveleitä ja krominkiiltoista maailmaa, koska pelin säännöt eivät tuntuneet intuitiivisilta aloittelijalle. Lueskelin sitä kirjastossa hyvin hartaasti, mutta siirryin siitä sitten kymmenisen vuotta myöhemmin pelaamaan D&D:n 3.5 -laitosta tavattuani sen aikaisen pelinjohtajani, joka tutustutti minut fantasiaseikkailun maailmaan. Tämän jälkeen on tullut pelattua vähän kaikenlaisia pelejä hyvinkin erilaisista genreistä, ja tavoitteenani onkin tutustua mahdollisimman moneen erilaiseen tapaan pelata. Nykyinen etäpelikulttuuri on mahdollistanut useiden one-shottien pelaamisen. En osaa nimetä toista harrastusta, jota olisin jaksanut tehdä näin kauan yhtäjaksoisesti ja samalla intohimolla.

Mikko: Itse aloitin harrastelun löydettyäni ”vahingossa” Malnoth nimisen lisäkirjan RuneQuest roolipeliin. Lainasin sen sitten kirjastosta ja vuodenvaihteessa 1999-2000 opettelin pelin veljeni kanssa. Ennen tätä olin pelaillut Taistelupelit-sarjan valitse-itse-oma-seikkailusi pelejä ja roolipelit tuntuivat loogiselta jatkolta siihen. Kaveriporukalla tutustuimme myöhemmin myös muihin peleihin, ja meillä oli seurakunnalla roolipelikerho, jota vedin useamman vuoden ajan. Ja yhä edelleen meillä on pelipäivä joka torstai kello 18, jo noin 10 vuotta putkeen. RuneQuestin ns. “sininen laatikko” on edelleen lähellä sydäntäni ja Gloranthan maailma on ehdottomasti yksi suosikeistani mitä tulee fantasiamaailmoihin. Kehtaan väittää, että paria lyhyempää jaksoa lukuunottamatta olen harrastanut roolipelaamista miltei viikoittain jo kahdenkymmenen vuoden ajan, ja aion tehdä näin jatkossakin. Edes koronakevät ei onnistunut katkaisemaan tätä putkea.

Mistä Kanavanne saivat alkunsa?

Joni: Kun olin valmistunut ammattikoulusta niin kaipasin tekemistä kesän jälkeen. Huomasin että minulla oli kämyinen pikku kamera ja windowsin vielä kämyisempi editointiohjelma joilla aloitin videoiden teon Planescape-opuksen esittelyllä. Kanava onkin ollut hyvä tapa pitää opittuja taitoja yllä. Teeseihin on kuulunut tehdä mielenkiintoisen näköinen rope-kanava jossa on visuaalistakin puolta.

Christopher: Aloitin roolipelivideoiden tekemisen vuonna 2015 osana amerikkalaista “RPG Brigade”-ryhmää englanninkielisellä kanavallani Font of Inspiration, mutta huomasin, että suomenkielisiä roolipelitubettajia ei ollut kauhean montaa. Siispä perustin Ropesataman syksyllä 2020. Teen edelleen satunnaisesti videoita Font of Inspiration -kanavalle, mutta väljemmällä aikataululla. Samalla kun saan puhua roolipeleistä, voin harjoitella videoiden tuottamista ja katsoa minne tämä johtaa. Ropesatama on saanut lämpimän vastaanoton, ja kiitos siitä kuuluu katsojille ja laajemmin vastaanottavaiselle roolipeliyhteisölle. Toivon, että useampi roolipeliharrastaja ryhtyy sisällöntuottamiseen, ja erityisesti toivon, että saamme tulevaisuudessa useita ropetubettajia keskuuteemme. Tuoreet näkökulmat ovat elintärkeitä harrastuksen hyvinvoinnille.

Mikko: Aikoinaan päädyin googlaamaan, että onko Youtubessa mitään suomenkielistä roolipeli materiaalia ja siellä ei tainnut olla silloin muuta tarjolla kuin Rope-Sedän ”Kuinka aloitan roolipelaamisen” videon ja jo silloin ajattelin, että suomenkieliselle materiaalille olisi varmaan tarvetta. Myöhemmin sitten istuimme kaveriporukalla odottamassa yhtä puuttuvaa pelaajaa ja päädyimme puhumaan 45 minuuttia roolipeli teoriaa. Sen lopuksi sanoin, että meidän olisi pitänyt nauhoittaa tämä keskustelu, koska siinä oli paljon asiaa. Kaverit hieman naureskelivat tälle kommentille, mutta noin vuotta myöhemmin päätimme sitten kuitenkin tehdä pari pilotti jaksoa ja kokeilla, miten podcastin tekeminen sujuu. Pidimme siitä mitä saimme aikaiseksi, joten päätimme jatkaa hommia, ja lopputuloksena oli Lohikäärmeen Luola ja Level 20 Podcast. Itse olin tätä ennen väsännyt pari videopeli arvostelua, kun halusin kokeilla kuinka videoiden tekeminen toimii ja tästä syntyi minulle harrastus, jota olen jatkanut säännöllisen epäsäännöllisesti jo parin vuoden ajan.

Teette mm. peliarvosteluja ja tarinavideoita suomeksi. Mitä pohdintoja löytyy kielivalinnan takaa? Millainen on kohdeyleisönne?

Joni: Kielivalinta oli puhtaasti siitä syystä, etten joudu suurempien sisällöntuottajien hampaisiin kokemattomuuteni vuoksi. Kielitaitoa olisi varmaan löytynyt mutta pienempi yleisö estää kivasti saamasta tappouhkauksia. Ehkä joskus englanninkielinen versio näkee päivänvalon..

Christopher: Koska englanninkielisiä kanavia on jo niin paljon, suomenkielisille kanaville on selkeä tarve. Koen myös, että roolipeleistä keskusteleminen, esimerkiksi arvostelut, koetaan ja ymmärretään eri tavalla, jos käytössä on äidinkieli. Yhtenä Ropesataman ydinarvoista on portinvartioinnin purkaminen, joten pyrin samalla poistamaan vieraskielisen sisällön tahatonta eriarvoistavaa vaikutusta. Englanninkielen taidon tai sen puutteen ei pitäisi olla este roolipeleistä nauttimiselle. Kohdeyleisönäni pidän kaikenlaisia roolipeliharrastajia vasta-alkajasta pitkänlinjan konkariin. Tavoitteenani on puhua asioista sillä tasolla, että ei tarvitse olla roolipelien asiantuntija ollakseen osa diskurssia, mutta että myös kokeneemmat saisivat mahdollisesti jotakin irti videoistani.

Mikko: Heti alusta lähtien minulla oli selkeä halu tehdä nimenomaan videoita suomeksi, koska sellaisia ei aiheesta juuri ollut meidän kielellä. Silloin kun itse aloitin harrastamisen vuosituhanteen vaihteessa, olisin kaivannut juuri tällaista materiaalia mitä nyt tuotan kaverien kanssa. Toivon, että suomenkieliset videot, olivatpa ne sitten roolipeliaiheisia, tai muuten vain pelejä käsitteleviä, tavoittavat juuri ne ihmiset jotka eivät voi seurata esim. englanninkielisiä videoita tai podcasteja. Muutamilta katsojilta olenkin jo saanut kiitosta kielivalinnasta, mikä on selvästi vahvistanut käsitystäni siitä, että päätös oli oikea. Parhaan palautteen sain muutamalta ala-asteikäisen lapsen vanhemmalta, jotka sanoivat että on hienoa, että youtubesta löytyy myös suomenkielistä materiaalia lapsille, jotka ovat juuri löytäneet harrastuksen. Suurena innoituksen lähteenä minulle ovat olleet Rope-Sedän lisäksi mm. sellaiset roolipelitubettajat kuin Game Geeks, Counter Monkey, How To Be A Great GM, Seth Skorkowsky ja Noppatuuri.

Mitä toivotte tekemisellänne tuovanne katsojille/kuulijoille? Koetteko tavoittavanne yleisön?

Joni: Aloitin aika yleishyödyllisenä kanavana, mutta viime aikoina olen alkanut kertomaan asioita pelinjohtajan näkökulmasta, koska olen Ikuinen PeeJii. Toivon että tuon jotain uusia näkemyksiä roolipelaamis-meininkiin tai vähintäänkin hieman uutta maustetta soppaan jota myös skeneksi kutsutaan. Oma lempisanani on “muovautuva tarinankerronta”. Mitäkö se tarkoittaa? Säästän sen tulevalle videolle.

Yleisön tavoittelusta voi olla montaa mieltä. Katsomiskerrat ovat laskeneet, toivottavasti voisin korjata tätä puutetta mieluummin laadulla kuin määrällä. Nyt kun kilpailu… siis yhteistyö on kiristynyt niin toivon että voimme oppia kaikenlaista toisiltamme. Siksi Tubetalli on niin mainio kokoontumispaikka. Yleisö taas tykkää yhdestä enemmän toisesta vähemmän, niin se aina menee.

Christopher: Toivon videoideni inspiroivan muita ryhtymään ropetubettajiksi madaltamalla kynnystä sisällöntuottamiseen. Perspektiivien monipuolisuus on rikkautta. Rope-vlogeihin ja muuhun sisältöön ei tarvitse olla erityisen kokenut, että voi aloittaa. Riittää, että sinulla on webbikamera, jonkinlainen mikrofoni ja oma perspektiivisi roolipelaamisen suhteen.

Mikko: Kahdenkymmenen vuoden harrastus historian aikana olen ehtinyt opastaa aika montaa aloittelevaa pelinjohtajaa ja pelaajaa harrastuksen saloihin ja Lohikäärmeen Luolalla toivon voivani jakaa neuvoja vielä laajemmalle yleisölle. Minulla on ollut tapana sanoa, että monet tekemäni videot pohjautuvat itse tekemiin virheisiin ja toivon voivani opastaa muita välttämään nämä samat sudenkuopat. Lisäksi toivon että erityisesti tarinavideot ovat myös hyvää viihdettä katsojille, vaikka en olekaan koskaan kuvitellut tekeväni Lohikäärmeen Luolasta “viihdekanavaa”. Meidän tarkoituksena on keskittyä enemmän asiasisällön tuottamiseen, mutta kai siinä samassa voi yrittää myös viihdyttää ihmisiä.

Tähän mennessä Lohikäärmeen Luola on saanut erittäin hyvän vastaanoton ja jo alkumetreiltä lähtien on tuntunut siltä, että ne ihmiset joita tällainen sisältö kiinnostaa, ovat löytäneet sen hyvin. Välillä tuntuu siltä että mainostan meidän kanavan tekemisiä ja sisältöä ihan hirveästi Facebookissa ja Discordissa, mutta kuten meidän podcast-porukan Petri aikoinaan sanoi, että “miten muuten ne ihmiset saavat koskaan kuulla meistä, jos me emme itse kerro olevamme olemassa”. Muutamia kertoja katsojat/kuuntelijat ovat myös suoraan lähestyneet meitä hyvillä kysymyksillä ja kommenteilla, jotka olemme yrittäneet noteerata mahdollisimman hyvin.

Osa teistä on julkaissut kanavillaan jo pidemmän aikaa. Mikä tekemisessä on muuttunut vuosien myötä? Mikä on pysynyt samana?

Joni: Laitteet ovat parantuneet. Myös editointitaidot, sekä muu luovuus on harjaantunut. Pyrin siihen, ettei Ropetupa ala maistumaan työltä, koska se tappaa innostuksen tehokkaasti. Samana on pysynyt omalaatuinen huumorintaju.

Christopher: Panostamisen määrä on kasvanut suhteessa englanninkieliseen kanavaani. Olen aina halunnut olla videoiden tekemisessä melko huolellinen, mutta Ropesataman perustaminen on inspiroinut mm. opettelemaan Adoben Premiere Pron, After Effectsin ja Auditionin käyttöä aivan uudella tavalla. Olen myös hiljalleen päivittänyt kalustoani, mutta haluan edelleen painottaa, että videoiden tekeminen ei ole välineurheilua. Jos haluat panostaa rahallisesti johonkin, panosta mieluiten mikrofoniin, sillä tutkitusti yleisölle äänenlaatu on kuvanlaatua tärkeämpää.

Mikko: Tieto-taito on selvästi lisääntynyt. Ennen ensimmäisen videon editointia minulla oli vain hyvin rajallinen kokemus Windows Movie Makerin käyttämisestä ja ei mitään ajatusta audioeditoinnista. Mutta vähän kerrallaan sitä on tullut opittua kaikenlaista ja tarkoitukseni on edelleen opetella jokin uusi asia jokaisen uuden videon tekemisen myötä. Podcastien editoiminen on myös helpottunut huomattavasti vuosien varrella ja sellaisen julkaisukuntoon saaminen ei vaadi enää kuin yhden iltapäivän työpanoksen.

Kuitenkin vaikka paljon on muuttunu, paljon on pysynyt samana. En koskaan kuvitellutkaan, että Lohikäärmeen Luolasta tulisi ammattitasoisesti tuotettu kanava. Tämä on kuitenkin edelleen harrastus minulle ja kavereilleni, ja sen on tarkoitus pysyä sellaisena. Pari muuta tuttua kysyi, että koska meinaan ryhtyä tienaamaan kanavallani (esim. Patreonin kautta). Vastaus on, että tuskin milloinkaan. Kuten sanottu, tämä on minulle harrastus, ja jos sillä tienaa rahaa, siitä tulee työtä, ja silloin siitä menee koko idea. Tärkeintä on se, että tekeminen on jatkossakin hauskaa.

Mikä on formaatissanne parasta?

Joni: Oma käsitykseni on, että kanavani on hyvä niille jotka haluavat presentaatiota sisällön lisäksi. Roolipelaaminen toki toimii parhaiten mielikuvituksen kautta, mutta videoissa säännöt ovat hiukan erilaiset. Ehkäpä kanavani on kaikille niille jotka nauttivat hyvästä visuaalisesta ilmeestä, tai niille jotka klikkaavat heti pois videosta, jos viiteen sekuntiin ei ole näkynyt räjähdyksiä..

Hei! Minne oikein menet?!

Christopher: Olen itse hyvin audiovisuaalinen oppija ja tiedonkäsittelijä, ja olen aina itse kokenut videotutoriaalit ja -keskustelut todella hyödyllisinä, joten halusin tarjota samanlaista sisältöä myös muille kaltaisilleni ihmisille. Formaatissa on myös se hauska puoli, että voi kikkailla kaikenlaisella visuaalisella sisällöllä. Elokuvaharrastajana tämä on erityisen lähellä sydäntä.

Mikko: Vaikka koenkin itse olevani enemmän kirjailija kuin elokuvantekijä, niin roolipeleistä puhuttaessa on helpompi ilmaista itseään audiovisuaalisin keinoin, kuin pelkästään tekstillä. Esimerkiksi videopeliarvostelujen kohdalla on helpompi näyttää jotkin asiat videolla, kuin yrittää kertoa ne paperilla. Olen toki miettinyt ryhtyväni myös kirjoittamaan peliarvosteluja (rooli- ja videopeleistä), mutta youtube-videot tuntuvat minulle varsin luonnolliselta tavalta puhua asioista ja saada yleisö ymmärtämään, mitä oikein tarkoitan. Joskus itseään on helpompi ilmaista paperilla, joskus taas videolla.

Paljonko aikaa käytätte videoiden tekoon? Miten tarkasti käsikirjoitatte asiavideot?

Joni: Pelin lukemiseen, kuvaamiseen ja editointiin menee huisisti aikaa. Lisäksi haluan löytää jonkinlaisen “koukun” pelistä jota käydä läpi videolla muutenkin. Käsikirjoituksista yritän tinkiä jotta voisin ottaa luontevamman puhetyylin ja tiivistää videoiden julkaisutahtia. Ranskalaiset viivat ovat tähän hyvä vaihtoehto. Myös jonkinlainen pelien testaaminen olisi tärkeää, mutta pelaajia ei vain tahdo löytyä, joten täytynee pelata joitain pelejä simuloidusti, jotta saan sopivan käsityksen pelin toiminnasta.

Christopher: Keskimäärin käytän yhdestä kahteen iltapäivää videon tekemiseen, (yksi tuotantoon ja toinen jälkituotantoon) mutta ajoittain saattaa mennä useampikin päivä, jos opettelen jotakin täysin uutta, tai jos videon tekemisen aikana esiintyy useita teknisiä pulmia. Esimerkiksi 2020 Halloween-jakson aikana ilmeni useita harmaita hiuksia tuottavia hidasteita, mutta niistäkin oppii tulevaisuutta ajatellen.

Käsikirjoitan sisällön yleensä melko tarkasti, sallien kuitenkin improvisaatiota. Olen toistaiseksi kokenut, että se on itselleni tehokkain menetelmä. Saatan tulevaisuudessa edetä kevyempään suunnitteluun, jossa puhun esimerkiksi ranskalaisten viivojen pohjalta vapaamuotoisemmin.

Mikko: Yhden podcastin tekemiseen kuluu noin 30-45 minuuttia alkuvalmisteluja muiden kanssa, noin tunti nauhoittamiseen ja puolisen tuntia editointiin (jos ongelmia ei ole). Roolipeliarvostelun nauhoittamiseen menee yleensä yksi aamu- tai iltapäivä ja toinen editointiin, samoin videopeliarvostelujen tekemiseen. Muiden videoiden tekeminen voi viedä useamman illan, koska en yleensä ehdi tehdä editointia kuin tunnin tai pari kerrallaan.

Joissakin videoissa, varsinkin varhaisemmissa, tein käsikirjoituksen alusta loppuun valmiiksi, mutta nykyään työskentelen enemmänkin ranskalaisten viivojen varassa. Minulle tuntuu luonnollisemmalta puhua vapaasti, kunhan ajatuksille on ensin jäsennelty jokin runko, kuin yrittää kirjoittaa ja lukea valmis käsikirjoitus. Erityisesti roolipelikertomus videoiden kohdalla on helpompi turvautua “tajunnanvirtaan” kuin valmiiseen kässäriin.

Level 20 Podcast rantautui Spotifyhin alkuvuodesta. Millaisen vastaanoton se on saanut uudella alustalla?

Mikko: Varsin hyvän. Kuuntelijoita on edelleen saman verran kuin youtubessa, mutta toivottavasti osalle kuuntelijoista youtube ja muut podcast-alustat ovat helpompi tapa päästä nauttimaan (kärsimään) meidän materiaalista. Myös kehuja on tullut, ja jopa osa vanhemmista jaksoista on vetänyt puoleensa uusia kuuntelijoita.

Lohikäärmeen Luolalla on myös toinen podcasti, Epic Level, jossa on vieraillut kotimaisen skenen aktiiveja. Valota vähän podcastien taustoja ja eroja

Mikko: Level 20 Podcastin tarkoituksena on olla enemmänkin “roolipeliteoriaa” käsittelevä podcasti, missä meidän porukka jakaa omia kokemuksiaan ja neuvojaan pelaajille ja pelinjohtajille, sekä vastaa heidän kysymyksiinsä.

Epic Level Podcastin alkuperäinen idea oli olla sellainen podcasti, jossa me voimme puhua vähän kaikesta aiheen vierestä, (elokuvista, kirjoista, videopeleistä ym.) mutta varsin nopeasti siitä muodostuikin sellainen formaatti, jonne kutsutaan muita skeneaktiiveja puhumaan pelaamisesta, tai esittelemään omia projektejaan. Erityisesti suomalaisessa roolipeliskenessä vaikuttavien ihmisten haastattelut ovat muodostaneet osaksi Epic Level Podcastin ydinsisältöä. Lisäksi tarkoitus on jatkaa juttutuokioita muiden Tubetallin jäsenten kanssa.

Kumpikaan podcasti ei ole kiveenhakattu luonteeltaan, ja muutoksia saattaa tulla. Erityisesti, jos pääsemme yli viidenkymmenen jakson..

Millaisia tulevaisuudensuunnitelmia teillä on kanavillenne?

Joni: Kahden viikon välein oleva julkaisu aikataulu. Kun aloin apinoimaan Spoonya, en sentään halunnut hänen julkaisutahtiaan, mutta niin on päässyt käymään. Myös Kultainen lohikäärme olisi jossain vaiheessa kiva ansaita.

Christopher: Ropesataman tulevaisuuden tavoitteena on nostaa useampia suomalaisia roolipelejä laajempaan tietoisuuteen, ja tehdä oma osansa harrastuksen kasvattamiseksi. Myös yhteistyö muiden roolipeliaiheisten medioiden kanssa on suunnitelmissa.

Mikko: Tarkoitus on jatkaa aika pitkälti samoilla linjoilla. Noin kerran kuussa uusi Level 20 Podcast ja ehkä noin joka toinen kuukausi uusi Epic Level Podcast. Videopeliarvosteluja tulee sitä mukaa kun löydän sellaisia pelejä joista haluan puhua tai joista koen, että tästä muidenkin pitää kuulla. Roolipeliarvosteluja on tarkoitus saada myös useammin ulos, mutta tarkempaa aikataulua en halua määritellä kuin että ehkä 1-2 kertaa kuussa. Muuta materiaalia sitten sen mukaan kun saan sitä valmiiksi. Koska yhteistyö muiden Tubetallin jäsenten kanssa, on syventynyt, uutta materiaalia tulee varmaan ennemmin useammin, kuin harvemmin.

Heittäkää joku tavoite/unelmaprojekti 2020-luvulle

Joni: Incurable -dokumentti olisi kiva tehdä. Se olisi siis Nordicin ympärillä pyörivä dokumentti roolipelaamiseen inspiroimisesta ja suomalaisen roolipelaamisen alkuajoista.

Christopher: Tavoitteenani on julkaista monipuolista sisältöä ja kasvattaa kanavaani, mutta myös julkaista pari vuotta tähän asti työstämäni roolipelini 2020-luvulla.

Mikko: Erilaisten pelien, olivatpa ne sitten roolipelejä tai videopelejä (tai lauta/korttipelejä!) retrosepktejä olisi kiva tehdä. Olen jo jonkin aikaa ajatellut tekeväni sellaisen Dawn of War sarjasta. Lisäksi ryhdyin opettelemaan animaatioiden tekemistä, eli joku lyhyt animaatio olisi kiva saada ulos.. joskus.

Rope Setä, Ropesatama ja Lohikäärmeen Luola kiittävät teitä, jotka jaksoitte lukea tämän haastattelun loppuun asti!