Roolipelivuosi 2016

Laitetaanpa tuttuun tapaan viime vuoden tärkeimmät skenetapahtumat järjestykseen. Ja sama homma myös sen suhteen, että jos huomaamme minun unohtaneen jotain, niin laittakaa vain kommenttia tulemaan.

Larppaamisen kohokohtia

En itse ui syvällä larppikulttuurin vesissä, mutta mitä olen sitä skeneä sivusta seurannut, niin Puolassa järjestetty Collage of Wizardry puhututti kotimaisia alan harrastajia. Epävirallinen Harry Potter -larppi eli iso velhokouluun sijoittuva elopeli on saanut paljon näkyvyyttä ja osallistujia ympäri maailmaa. Luonnollisesti peli on myös poikinut runsaasti eri maissa järjestettyjä rinnakkaisia larppeja. Collage of Wizardry on poikkeuksellinen larppi myös sikäli, että sitä ei järjestetty vain kerran vaan pelejä on takana kymmenkunta ja lisää on tulossa tänäkin vuonna. Halpaa hupiahan se nelipäiväinen larppi puolalaisessa linnassa ei ole, mutta kävijöihin se on tehnyt vahvan vaikutuksen (ks. Laura Sirolan juttu Nörttityttöjen blogissa ja Jukka Särkijärven raportti hänen omassa blogissaan). Lisätietoa tapahtumasta voi kysellä myös suomalaisten osallistujien Velhokoulu-Facebook-ryhmästä.

Kotimaisessa larppikulttuurissa ei juuri tavata julkaisuja tai muita tapahtumia tehdä, vaan isommat projektit ovat tyypillisesti larppeja. Viime vuodelle sattui kuitenkin hämeenlinnalaisen Todellisuuspakolaiset -larppiyhdistyksen masinoima operaatio larppaajien yhteisen lavastevaraston pelastamiseksi. Asian hyväksi perustettiin joukkorahoituskampanja, joka tuotti tarvittavat pari tonnia, jotta projekti pääsi etenemään. Tähän mennessä vanha varasto on kuulemma tyhjennetty ja romppeet pelastettu ja nyt menossa on uuden tilan etsiminen. Lavastevarastoprojektin etenemistä on raportoitu Facebookin puolella esimerkilliseen malliin.

Larppaajien kenties tärkein kokoontumistapahtuma X-con järjestettiin myös vuonna 2016. Vera Schneider kirjoitti siitä raportin Lokiin ja täällä Roolipelitiedotuksen puolella käsittelin vähän tapahtumassa jaettavia Larp-ankka eli Lankka-palkintoja.

Lautapeliskenen tapahtumia

Roolipelitiedotus on nimensä mukaisesti keskittynyt perinteiseen roolipelaamiseen eli ns. pöytäroolipelaamiseen. Ei silti ole mitään estettä sille, etteikö Roolipelitiedotuksessa voisi silloin tällöin kirjoitella myös lautapeleistä. Lautapelit ovat kuitenkin ei-elektronisen pelikulttuurin kannalta katsottuna monessa suhteessa lähellä roolipelejä – molempia kun pelataan lähinnä kavereiden kanssa yksityistiloissa. Lisäksi moni roolipelejä harrastava päätyy ainakin silloin tällöin myös lautapelien äärelle. Kotimainen lautapeliskene näyttää ainakin vierestä katsoen varsin eläväiseltä, joten asiaakin luulisi olevan. Käytännössä ongelmana on, ettei Roolipelitiedotuksen yksimiehiseen toimituskuntaan satu kuulumaan ketään intohimoista lautapeliharrastajaa.

Tästä huolimatta otin taannoin härkää sarvista ja lueskelin pitkän siivun Mikko Saaren kirjoittamia lautapeliskenen viikkokatsauksia Lautapelioppaan verkkosivuilta ja kirjoitin niistä lyhyen katsauksen tänne Roolipelitiedotukseen. Helposti uutisoitavissa on myös Suomen leluyhdistyksen järjestämän Vuoden peli -kilpailun voittajat. Käsittääkseni tosin vuonna 2016 palkinnot menivät pääosin aika heppoisille tekeleille. Saaren kirjoittama asiantuntevampi analyysi voittajista löytyy sekin Lautapelioppaan puolelta.

Kansainvälisen lautapeliskenen kannalta suurin tapaus lienee Asmodee-lautapelifirman kasvaminen entistä isommaksi. Asmodee on viime vuosien aikana haalinut useita omistuksia ja nyt tuoreimpana mukaan lähti lautapelien tuottajafirma F2Z Entertainment. Jättiläisen omistuksia voi katsastaa firman omien sivujen pelilistauksesta. Vaikutusvalta näkyy hyvin siinä, että ICv2:n kevään 2016 myydyimpien lautapelien listalta Asmodee omistaa 80 prosenttia. BoardGameGeek-foorumilla uutista seurasi joltisen verran spekulointia siitä, mitä tämä saattaisi tarkoittaa lautapelien tulevaisuuden kannalta. Monopoliasema ja sen seuraukset tuli tietysti heti mainittua. Aika näyttää, mitä tuleman pitää.

Dungeons & Dragonsin suosio kasvussa

Vuoden 2016 roolipeliskenen ilmiöksi voinee hyvällä syyllä nimittää Dungeons & Dragons -pelin pelaamista kuvaavien verkkosarjojen suuren suosion. Matthew Mercerin Critical Role ja Force Grey: Giant Hunters sekä Chris Perkinsin Acquisitions Incorporated: The Series saavat kullekin jaksolleen satoja tuhansia katsojia. Livepelikerrat ovat suuria yleisötapahtumia, joihin ihmiset ovat valmiita ostamaan kalliit liput.

Kirjoittelin jo aiemmin näiden verkkosarjojen suosion syistä. Olivatpa ne mitä tahansa, sarjoilla näyttäisi olevan merkitystä myös roolipeliskenen kannalta. Michael Tresca kirjoitti EnWorld-sivustolle, miten tällaiset verkkosarjat tuovat tavallisesti yksityistiloihin pakenevalle harrastukselle paljon näkyvyyttä. Ne myös purkavat vauhdilla mielikuvaa nörttien sisäänpäinkääntyneestä jupinasta, kun verkkosarjojen pelaajat heittävät jatkuvasti hyvää läppää. Verkkosarjojen vaikutus siirtynee myös pelikulttuuriin. Olen käynyt läpi Mike Shean keräämää aineistoa D&D:n pelinjohtajien pelivinkeistä (ks. Shean blogaus tekemästään kyselytutkimuksesta) ja esimerkiksi ääninäyttelemisen arvostus näkyy monesta vastauksesta.

Dungeons & Dragons -peliä julkaisevan Wizards of the Coast -firman kannalta verkkosarjat ovat näppärä markkinointikampanja, johon heidän ei tarvitse juurikaan omia rahojaan panostaa. D&D:lla menee muutenkin vauhdikkaasti: uusin laitos on ottanut vahvasti paikkansa skenen huipulta. Tarkempia numeroerittelyjä ei edelleenkään ole tarjolla, mutta ICv2:n tietojen mukaan roolipelien myyntiluvut nousivat vuodesta 2014 vuoteen 2015 40 prosenttia. Epäilemättä iso osa tuosta on nimenomaan D&D:n uusinta laitosta, joka julkaistiin alkusyksystä 2014. Vuoden 2016 luvut tuskin ovat kovin kaukana tuosta kasvukäyrästä; keräämäni kooste eri lähteiden tarjoamista myyntiluvuista löytyy vanhemmasta blogauksestani.

Ulkomailta saadun esimerkin mukaisesti kotimaassakin on tehty jokunen verkosta katseltava roolipelikampanja (ks. The Guild of Gorath ja Verilinjat). Ne eivät tosin ole samalla tavalla käsikirjoitettuja ja huolella editoituja kuin nuo esikuvansa, vaan aitoa kuvaa siitä, mitä verkon yli pelatussa kampanjassa on tapahtunut.

D&D:n suosiota kuluneena vuonna on kannatellut myös Dungeons Masters’ Guild, joka tarjoaa harrastajille mahdollisuuden myydä omatekoista 5. laitoksen D&D-materiaaliaan keskitetysti yhdessä isossa verkkokaupassa (ks. esittelysivu). Pahasti sanottuna DMGuild on esimerkki siitä, miten WotC ulkoistaa sisällöntuotantoa faneille, jotka kantavat kaikki taloudelliset riskit. Kiltimmin sanottuna DMGuild on mahdollisuus saada näkyvyyttä ja tienata muutama lantti niistä materiaaleista, joita on joka tapauksessa tullut kirjoitettua oman kaveriporukan kampanjaa varten.

Kuin kirsikkana kakun päälle D&D valittiin viime vuonna vielä Yhdysvaltojen kansalliseen lelujen kunniagalleriaan. Finaaliin asti pääsivät mm. korttipeli Uno, lautapeli Cluedo ja Transformersit, mutta ne kaikki jäivät lopulta D&D:n taakse. Aiheesta voi lukea tarkemmin kuraattori Nicolas Rickettsin blogauksesta, jossa hän selittää D&D:n valintaperusteita.

Kotimaisen skenen puheenaiheet

Emily Garland kirjoitti blogiinsa, miten hän oli joutunut ahdistelun kohteeksi miesvaltaisessa peliharrastusskenessä. Blogaus levisi myös kotimaisiin piireihin ja naisiin kohdistuvasta häirinnästä syntyikin runsaasti keskustelua. Mike Pohjola perusti Facebookiin keskusteluketjun, jossa naiset voisivat kertoa omista ikävistä kokemuksistaan ja tarinoita kertyikin useita kymmeniä. Keskustelu ja kokemusten jakaminen ainakin lisäsi tietoisuutta toisten huomioimisesta, rajojen kunnioittamisesta ja vakavilta näyttäviin tilanteisiin puuttumisesta. Jos jotakin hopeareunusta koittaa tästä pilvestä etsiä, niin monet kotimaisessa skenessä tapahtuneet ahdistelut näyttävät liittyvän keskenkasvuisten poikien tökeryyteen siinä missä Garlandin kauhukertomuksessa esiintyvät vanhemmat roolipelisedät.

Toinen, vähän mukavampi keskustelunaihe viime vuodelta koski Ropeconin uudistumista. Espoossa sijaitsevan Dipolin remontin vuoksi Ropecon-tapahtuma järjestettiin Helsingissä ja tapahtumapaikaksi valikoitui lopulta Pasilassa sijaitseva Messukeskus. Pöytäroolipelaamista koskeva muutos oli peleihin etukäteisilmoittautumisen lopettaminen. Peleihin pääsi siis mukaan tulemalla ilmoittautumistiskin luo hetkeä ennen pelin alkua ja kertomalla, mihin peliin halusi. Jos tulijoita oli enemmän kuin peliin mahtui, asiasta neuvoteltiin ja viime kädessä mukaan pääsijät arvottiin. Tarkoitus oli näin tehdä peleihin osallistumisesta sutjakkaampaa: kävijä saattoi nyt vain marssia tiskin luo ja kysyä, mitä pelejä seuraavalla tasatunnilla on alkamassa. Facebookissa olleen palauteketjun mukaan systeemi toimi jo näin ensimmäisellä kokeilukerralla riittävän hyvin, joten samaa tultaneen näkemään tänä vuonnakin.

Jos roolipelaaminen on saanut hyvää näkyvyyttä yhdysvaltalaisessa kulttuurissa (harrastukseen on viitattu mm. lukuisissa tv-sarjojen jaksoissa), niin myös kotimaisessa mediassa on kirjoitettu aiheesta. Matti Koskinen pohti Helsingin Sanomien NYT-viikkoliitteen artikkelissaan syitä tälle roolipelaamisen suosion uudelle nousulle. Aiempien vuosien tapaan nimenomaan suuret ja näyttävät larpit ylittävät larpit ylittävät helpommin uutiskynnyksen: viime vuonna uutisoitiin mm. End of the Line -vampyyrilarpista (ks. HS:n artikkeli) ja Palestiinan tilannetta käsittelevästä Halat hisar -larpista (ks. Länsi-Savon artikkeli). Medianäkyvyys ei varsinaisesti ollut uusi juttu enää vuonna 2016, mutta on mukava nähdä, että roolipelit ovat pysyneet pinnalla.

Vuoden 2016 kotimaiset pelijulkaisut

Olen jo aiemminkin puhunut siitä, että erilaisten julkaisumallien ja -vaihtoehtojen lisääntyessä käy aiempaa epäselvemmäksi, mitä yleisesti pidetään roolipelijulkaisuna. Tekemieni listojen ei kuitenkaan ole tarkoitus olla kaanon julkaistuista peleistä, vaan lähinnä auttaa lukijoita hahmottamaan miten paljon ja millaista materiaalia Suomessa tehdään. Samalla kyse on huomion antamisesta kotimaisten roolipelisuunnittelijoiden työlle. Tällä kertaa julkaisut on listattu julkaisujärjestyksessä.

• Severi Pihlainen: Weltkrieg (fantasiaroolipeli maailmansodasta FLOW-säännöillä)
• Worlds of the Lost (Lamentations of the Flame Princess -firman kustantama skenaario/miljöö vanhan koulukunnan D&D:en)
• Towers Two (Lamentations of the Flame Princess -firman kustantama skenaario vanhan koulukunnan D&D:en)
• Wille Ruotsalainen: Roudan maa (fantasiaroolipeli kalevalaisesta Suomesta, HeroQuest-roolipelin sääntöjärjestelmä)
• Miska Fredman: Otus Mekanikus (olentolähdeteos Astraterraan)
• Miska Fredman & Jonas Mustonen: Mutkia matkassa (skenaariokokoelma Astraterraan)
• England Upturn’d (Lamentations of the Flame Princess -firman kustantama miljöö vanhan koulukunnan D&D:en)
• Risto Hieta: Syöksykierre-Nick (tarinapeli menneiden aikojen hurjapäistä)
• Ville Vuorela: Salaisuuksien kirja (lähdemateriaalia Praedoriin)
• Risto Hieta: Nordic Compendium (kokoelma Hiedan vanhoja minipelejä uusintajulkaisuna)
• Jukka Sorsa: Hood (seikkailuroolipeli Robin Hoodin kaltaisista lainsuojattomista sankareista)
• Juhana Pettersson: Tšernobyl, rakastettuni (draamaroolipeli Tšernobylin liepeillä asuvista entisistä rikollisista)
• Miska Fredman: Dozen Dungeons #1 (kokoelma raunioiden ja luolastojen pohjapiirustuksia)
• Broodmother Skyfortress (Lamentations of the Flame Princess -firman kustantama skenaario vanhan koulukunnan D&D:en)
• Blood in the Chocolate (Lamentations of the Flame Princess -firman kustantama skenaario vanhan koulukunnan D&D:en)

Laajemmat selvitykset monesta näistä uudesta pelistä löytyvät kätevästi Suomi-roolipelit -alisivulta.

Vuoden 2016 kotimaiset pelitapahtumat

Koska roolipeliharrastus on pääsääntöisesti yksityistä ja kaveripiirissä tapahtuvaa, erilaiset pelitapahtumat ovat tärkeitä. Ne tuovat ihmisiä yhteen ja antavat tilaisuuden pelata yhdessä, tutustua erilaisiin pelitapoihin ja vaihtaa ajatuksia. Tapahtuman järjestämiseen liittyy aina oma vaivansa, olipa kyse sitten suuresta tai pienestä tapahtumasta. Sen takia koen tärkeäksi listata tämän vuosikatsauksen lopuksi viime vuonna järjestetyt roolipelitapahtumat.

• Alfacon: 22.-24.1. Mikkelissä (pelinjohtajille, pelisuunnittelijoille ja muille skeneaktiiveille tarkoitettu coni)
• TalviMaracon: 29.-31.1. Oulussa (pitkäikäinen pelaamisen keskittyvä tapahtuma)
• Valocon: 20.-21.2. Jyväskylässä (pelaamiseen keskittyvä tapahtuma)
• Solmukohta: 9.-14.3. risteilyllä (kansainvälinen larppitapahtuma)
• Conklaavi: 9.4. Turussa (pelaamiseen keskittyvä tapahtuma)
• Hypecon: 18.6. Hyvinkäällä (monimuotoinen pelitapahtuma, jossa myös roolipelit olivat esillä)
• Roolipeliviikonloppu: 8.-10.7. Hämeenlinnassa (pelaamiseen keskittyvä tapahtuma)
• Ropecon: 29.-31.7. Helsingissä (skenen suurin ja tärkein coni)
• Tracon: 3.-4.9. Tampereella (animecon, jossa roolipeleillä vahva edustus)
• Maracon: 16.-18.9. Oulussa (pelaamiseen keskittyvä tapahtuma)
• X-con: 28.-30.10. Sauvossa (larpinjärjestäjille ja larppaajille tarkoitettu verkostoitumisconi)